Instagram

Instagram has returned invalid data.
Muu Italia

Autolla Italiassa : kaikki mitä on tarpeen tietää, kun suunnittelee automatkaa Italiaan

01/08/2019

Viime vuosina olen tehnyt useimmat matkani omalla autolla Italiassa. Aina silloin tällöin saan kehuja rohkeudestani, kun uskallan ajaa vilkkaassa Italian liikenteessä – paljon useammin kuin puolisoni muuten.  Italiassahan ajetaan kovaa ja muutenkin miten sattuu. Höpö höpö, sanon minä. Italiassa ajaminen ei vaadi minkäänlaista erityistä rohkeutta ja italialaisten ajotyyliin tottuu nopeasti. Olen nyt tainnut ajaa Calabriaa ja Sisiliaa lukuun ottamatta kaikilla Italian alueilla ja näiden perusteella voin vakuuttaa, että Jos uskaltaa ajaa Suomessa, pärjää kyllä Italiassakin. Italian liikenne voi suomalaisen silmiin näyttää kaoottiselta, mutta todellisuudessa se on hyvin joustavaa ja sujuvaa, vaikka ei aina ihan autokoulun oppien mukaan mennäkään. Itse en nauti mutkaisista vuoristoteistä, enkä niistä kaikkein kapeimmista kujista, mutta ei niitäkään kannata vältellä. Palkintona on useimmiten upeat maisemat! Ylipäätään autolla liikkuessa pääsee näkemään paljon enemmän Italiaa, sillä julkinen liikenne on isojen kaupunkien ulkopuolella melko olematonta.

amalfi

Autolla Italiassa näkee enemmän

Italiassa ajaminen on siis helppoa ja mukavaa. Jotta se olisi vielä helpompaa ja sujuvampaa, niin olen koonnut tähän juttuun

Kaikki, mitä tulee tietää, jos liikkuu autolla Italiassa

Highway A9, toll station Como Grandate, Italy-8973.jpg
© Raimond Spekking (via Wikimedia Commons)

Tietullit

Italiassa moottoritiet ovat maksullisia ja niistä maksetaan ajettujen kilometrien mukaan, joten tietulliasemille joutuu pysähtymään vain maksulliselle tielle saapuessa ja siltä poistuessa. Sinänsä hommassa ei ole mitään mutkikasta: ennen moottoritielle tuloa pysähdytään puomein suljetulle asemalle, joista varoitetaan hyvissä ajoin etukäteen. Puomin vieressä olevasta automaatista otetaan maksulippu eli biglietto ja puomi nousee ylös, kun lippu on vedetty ulos automaatista. Lippu kannattaa laittaa talteen käsille, sillä ajetusta matkasta maksetaan sen mukaan, kun moottoritieltä poistutaan. Tietullin voi maksaa käteisellä tai luottokortilla ja moottoritieltä poistuttaessa oikea kaista valitaan maksutavan mukaan. Eri  maksutapojen kaistat näkyvät selkeästi opasteissa. Nopein ja helpoin tapa on maksaa kortilla, koska automaattiin ei tarvitse syöttää useampaa seteliä, eikä odotella vaihtorahoja kuten käteisen kanssa toimiessa, vaan kortti syötetään vain automaattiin biglieton jälkeen. Tunnuslukua ei tarvita ja puomi aukeaa, kun kortti on vedetty ulos automaatista. Usein kortilla maksajille on ihan omia kaistojaankin ja niille on vähemmän jonoa, koska italialaiset suosivat käteistä. Paikalliset käyttävät usein myös ennalta hankittuja moottoritiepasseja (Telepass), joille on varattu omia kaistoja tietulleissa. Telepass-kaistat on merkitty keltaisella, eivätkä ne käy käteis- tai luottokorttimaksajalle. Jos vahingossa ajaa pelkästään Telepassin hankkineiden kaistalta läpi, kannattaa varautua isoihin sakkoihin.

Moottoriteillä ajelu ei ole ihan halpaa lystiä, sillä se maksaa noin 6 €/100 km, suurimpien kaupunkien lähellä enemmänkin. Esimerkiksi viimeviikkoinen ajoni Roomasta Triesteen maksoi n. 50 euroa/ suunta. Käteistä on siis syytä varata reilusti mukaan myös siltä varalta, että kortti ei toimi.

Kilometrien mukaan maksettavien moottoriteiden lisäksi Italiassa on myös muutamia kiinteähintaisia tieosuuksia (maksu yleensä pari euroa), joissa maksu suoritetaan samalla tapaa kuin edellä, mutta ilman bigliettoa. Toisinaan aseman kopissa on ihan oikea ihminen ja tulliasemat voivat myös olla lakossa.

  • Vinkki: Käytän automatkaa suunnitellessani aina Via Michelin reittipalvelu (ilmainen), koska se laskee myös matkan kulut (bensat ja tietullit). Näin tietulliasemilla maksettavat summat eivät tule yllätyksenä.

 

Zona Traffico Limitato (ZTL)/ Varco

Jokaisen Italiassa autoilevan on syytä tietää, että Italiassa monien kaupunkien historialliset keskustat ja muut historiallisesti merkittävät alueet ovat Zona Traffico Limitato eli ZTL-alueita, joilla autolla ajo on kokonaan kielletty ilman erillistä (vain alueella asuville myönnettävää) ajolupaa. Moni Italiassa autoillut on nimittäin saanut kotiinsa ikävän yllätyksen, kun ei ole huomannut tai ymmärtänyt pelkästään italiaksi olevaa Zona Traffico Limitato -liikennemerkkiä. Minäkin olen saanut blogin kautta useitakin lukijoiden lähettämiä kuvia sakkolapuista ja kyselyjä, onko kyseessä joku huijaus. Valitettavasti ei kertaakaan ole ollut. ZTL-alueita on niin isoissa turistikohteissa kuin pienissä kylissäkin, joten seuraavanlaisen merkkiin on syytä kiinnittää huomiota:

Miten Zona Traffico limito -merkkiä sitten pitäisi tulkita? Punainen ympyrä kertoo, ettei alueelle saa mennä autolla ja alla oleva kyltti kertoo kieltoa koskevat poikkeukset. Joskus rajoitus on voimassa vain tiettyinä kellonaikoina, eikä se koske kaikkia ajoneuvoja. Jos siis näkee muidenkin autojen ajavan ei kannata olettaa, että alueelle voi mennä. Alueelle ajavilla autoilla on siihen oikeuttava lupa tai he ovat yhtä lailla tietämättömiä säännöstä. Ainakin Roomassa määräaikaan voimassa olevista ZTL-alueista kerrotaan myös valotauluin. Jos niissä lukee “VARCO ATTIVO”, ajoneuvolla ajokielto on voimassa.

ZTL-alueelle ajavat ajoneuvot kuvataan ja luvatta alueella ajavalle ajoneuvon omistajalle lähetetään sakko. Sakkoja lähetetään myös ulkomaille usein vasta pitkä ajan kuluttua tapahtumasta. Jos sakon maksaa viidessä vuorokaudessa, siitä saa alennusta. Mikäli sakkoa ei maksa, on vaarana saada jollain tulevalla Italian matkalla vakavampi rangaistus, kuten ajokielto.

Autoja Trasteveressa

Auto Subiacon historiallisessa keskustassa

Pysäköinti

Pysäköinti on Italiassa paljon vaikeampaa kuin ajaminen! Parkkipaikan löytäminen on monissa hiljaisissa pikkukylissäkin hankalaa, suosituista kohteista nyt puhumattakaan. Lisäksi tuntuu, että monet parkkiruuduista ja -halleista on suunniteltu pienille Fiateille, joten nykyisille isommille autoille on haasteellista mahtua edes ruutuun autoa kolhimatta. Parkkiongelmaa ei myöskään helpota se, että paikalliset eivät pahemmin parkkisäännöistä piittaa, vaan parkkeeravat autonsa siihen, missä tilaa on, vaikka se olisikin portin tai muun kulkuväylän edessä, liikenneympyrässä, kadunkulmassa niin, ettei siitä muut mahdu kääntymään tai toisen auton vieressä niin, ettei tämä pääse pois mitenkään. Ei siis kannata olettaa, että paikalle olisi luvallista pysäköidä, eikä siltä saa sakkoja, jos siinä näkee muitakin autoja parkissa.

Lailliset parkkiruudut on Italiassa merkitty värein, jotka kertovat niiden maksullisuudesta: sinisellä maalatut ruudut ovat maksullisia ja valkoiset ilmaisia. Inva-paikat tai muuten vain tietyille autoille kuten CD-autoille varatut parkkiruudut on merkitty keltaisella. Pysäköinti on melko edullista, Rooman keskustassakin taitaa maksaa vain 1,20 €/ tunti. Pienten kukkulakylien ja kaupunkien historiallisten keskustojen ulkopuolella on usein isoja parkkipaikkoja tai -halleja, joihin auton voi jättää, kun sitä ei sinne ZTL-alueelle saa ajaa. Kaupunkeihin en ylipäätään suosittele menemään autolla, sillä parkkipaikan etsimiseen menee vain turhaa aikaa hukkaan.

  • Vinkki: Myös majapaikkaa valitessa kannattaa kiinnittää huomiota pysäköintiin. Tästäkin syystä suosin autolla Italiassa matkustaessani agriturismoja: niissä kun on (lähes) aina oma yksityinen ja ilmainen parkkipaikka (toisin kuin suurimmalla osalla hotelleista).

Ajaa lehmien kanssa.

Ruuhkat

Ruuhkilta tuskin voi täysin välttyä Italiassa, mutta pienellä suunnittelulla voi kuitenkin säästyä pitkiltä hermoja raastavimmilta jonotuksilta teillä. Kaupunkien ympäristössä ruuhka-aika on 8–10 aamulla ja 17–19 (20) illalla, jolloin tiet tukkeutuvat niin, että esimerkiksi Roomasta ulos tai sinne pääseminen voi kestää tunninkin, vaikka matkaa olisi vain alle 30 kilometriä. Kaupunkien ympäristössä liikkuvien kannattaa siis lähteä aikaisin aamulla tai lykätä lähtöä ruuhkapiikin jälkeen. Ruuhkat on hyvä ottaa huomioon, jos on vaikkapa palauttamassa vuokra-autoa kentälle. Kesäviikonloppuisin suunnilleen kaikki italialaiset lähtevät rannalle, joten ruuhkia on aamuisin ja iltaisin. Paluuliikenne sunnuntaisin voi olla ruuhkaista ympäri vuoden. Tiettyinä päivinä tien päälle ei kannata lähteä ollenkaan, jos ei ole pakko, sillä koko Italia tekee niin ja jonot ovat infernaaliset. Näitä päiviä ovat

  • Toinen pääsiäispäivä eli pääsiäismaanantai. Italialaiset lähtevät silloin ajelulle. Kaikki.
  • Elokuun 1.  viikonloppu tai heinäkuun viimeinen ja elokuun ensimmäinen, jos elokuun alku osuu keskelle viikkoa. Italialaiset aloittavat lomansa.
  • 15.8. eli ferragosto (italialaisten “juhannus”). Italialaiset aloittavat viimeistään lomansa tai ainakin ajavat jonnekin juhlimaan ferragostoa.
  • Joulun aika. Joulu ei ole niin paha, mutta etenkin ostoskeskusten ja outletien ympärillä voi joutua jonottamaan ennen joulua.

Jonoja teille tulee myös onnettomuuksien ja tietöiden vuoksi. Myös tietulleihin voi joutua jonottamaan pitkäänkin sesonkiaikana ja viikonloppuisin. Joskus jonon syynä on tasoristeys, koska ajotie suljetaan puomilla hyvissä ajoin ennen junan tuloa.  Jonossa voi vierähtää tovi, joten autossa on hyvä olla ilmastointi ja jotain evästä. Jonoja tulee kuitenkin lähinnä moottoriteille ja muilla teillä saa ajaa ihan rauhassa!

Automurrot

Ystäväni haki kaukaa tulleen vieraansa Fiumicinon kentältä ja he päättivät käydä Vatikaanissa ennen kuin ajaisivat ystäväni talolle Umbriaan. Vatikaanin kierroksen jälkeen autolle palatessaan he saivat huomata, että autosta oli viety vieraan matkalaukut tuliaisineen. Ei mikään mukava alku kuukauden lomalle, kun ensimmäisenä pitikin suunnata sitten vaateostoksille. Vähän samalla tapaa kävi sille suomalaiselle perheelle, joka ajoi vuokra-autolla Fiumicinon lentokentän lähellä olevaan ostoskeskukseen, josta he ajattelivat hakea ruokatarpeet vuokraamalleen talolle. Ostosten jälkeen takaisin arkkihalliin päästyään hekin saivat huomata, että autosta oli lähtenyt kaikki matkatavarat ja myös sinne piiloon jätetyt tietokoneet ja muut.

Vaikka ulkomaalainen rekisterikilpi tai autovuokraamon mainostarra saavatkin murtovarkaat ehkä enemmän kiinnostumaan autosta, niin vastaavia tarinoita on monilla paikallisillakin. Milloin on matkalaukut viety, kun on pysähdytty syömään johonkin pikkukylään, milloin auton ikkuna rikkoontunut kojelaudalle jätettyjen merkkiaurinkolasien vuoksi isolla huoltoasemalla. Automurrot ovat valitettavan yleisiä Italiassa, mutta ei niitä hysteerisesti tarvitse pelätä. Pieni varovaisuus ja maalaisjärki riittää. Meidän autoomme ei esimerkiksi ole koskaan matkalla murtauduttu (Trasteveressa asuessamme kyllä).  Kaikki arvokas kannattaa aina ottaa mukaan, vaikka menisi vain vessassa käymään. Paras turva on, jos joku jää autoon tai sen läheisyyteen aina kauppareissuilla ja huoltoasemassa käydessä ja syömään mennessä auto kannattaa pysäköidä näköetäisyydelle. Ja matkavakuutus kannattaa olla kunnossa!

Tankkaaminen

Suuri osa Italian bensa-asemista, varsinkin pienillä paikkakunnilla, on palveluasemia eli takapuoltaan ei tarvitse välttämättä autonpenkistä nostaa. Tähän mukavuuteen tottuu helposti! Olisipa Suomessakin joskus räntäsateella mahdollisuus vain istua autossa, kun joku muu tankkaa auton. Bensaa ostetaan näillä palveluasemilla sanomalla tankkaajalle euromäärä, jolla halutaan polttoainetta ostaa (esim. “trenta euro” eli 30 euroa) tai pyytämällä tankki täyteen (“pieno”). Jos käteistä ei ole, pienillä asemilla kannattaa varmistaa, että kortti käy (kyllä se nykyään usein käy). Isommilla bensa-asemilla moottoritien varressa voi tankata myös itse, jolloin polttoaine on vähän halvempaa. Sekä bensa että diesel on Italiassa kallista, tällä hetkellä Italia kuuluu Euroopan kalleimpiin maihin polttoaineen hintavertailussa.

Teiden kunto

Moottoritiet ovat Italiassa yksityisiä ja siksi pääosin hyvässä kunnossa, mutta muiden teiden kunto riippuu paljon alueesta. Esimerkiksi Roomassa ja sen ympäristössä tiet ovat ihan luokattoman huonossa kunnossa. Isoja monttuja  on siellä täällä niin, että tietä saa tosissaan saa katsoa, ettei riko auton renkaita.  Pohjois-Italian tiet ovat paremmassa kunnossa kuin Keski- ja Etelä-Italian.

Autolla Italiassa

Liikennesäännöt ja niissä joustaminen

Liikennekulttuuri

Italian liikennekulttuuri on hyvin joustavaa, eikä sääntöjä noudateta niin tunnollisesti kuin vaikkapa Suomessa. Esimerkiksi vilkun käyttö ja ryhmittäytyminen tuntuu olevan Italiassa ihan tuntematon juttu, risteyksessä oikeimmalle kaistalle pysähtynyt auto voi hyvinkin olla kääntymässä vasemmalle, eikä vilkkua joka käännöksessä muisteta laittaa päälle. Tai jos muistetaan, niin se unohtuu päälle niin, ettei se oikeastaan kerro mitään. Toisaalta tietä myös annetaan eli jos huomaat paria kaistaa vasemmalla ollessasi, että seuraavasta pitäisikin kääntyä oikealle tai yrität päästä vilkkaasti liikennöidylle tielle tasoristeyksestä, se todennäköisesti onnistuu kyllä, vaikka ehkä jonkun tööttäyksen saattelemana. Kannattaa siis itsekin antaa tietä, jos se liikennettä vaarantamatta onnistuu, vaikka sääntöjen mukaan olisikin etuajo-oikeutettu.

Pidän Italian liikenteen joustavuudesta, mutta se vaatii vähän tarkkaavaisuutta ja jatkuvaa peileihin vilkuilua, sillä etenkin moottoripyörät ohittelevat myös oikealta. Myös STOP-merkin kohdalla kannattaa vilkaista, onko perässä auto. Se nimittäin voi hyvinkin ajaa perääsi, jos oikeasti pysähdyt merkin kohdalla.

Pakolliset varusteet

Autossa tulee olla keltainen huomioliivi ja varoituskolmio. Liivin tulee olla auton matkustamossa, eikä tavaratilassa. Turvavöiden käyttö on pakollista, mutta monet eivät noudata sääntöä lyhyillä tai ihan tutuilla matkoilla (typeryyttään). Turvaistuimia ei juuri käytetä; olen nähnyt, kun viereisestä sairaalasta on lähdetty vastasyntynyt äidin sylissä ja ilman turvavyötä tietenkin.

Talvisin tietyillä alueilla (vuorilla ja Pohjois-Italiassa) autossa täytyy olla lumiketjut. Ja ne ovat myös tarpeen, kokemusta on!

Nopeusrajoitukset

Moottoriteillä nopeusrajoitus on yleensä 130 km/h. Moottoriliikenneteillä (superstrade) nopeusrajoitus on 110 km/h ja muilla teillä yleensä 70 – 90 km/h. Taajamissa nopeusrajoitus on 50 km/h. Nopeutta valvotaan kameroilla ja ylinopeussakot lähetetään myös Suomeen.

Rattijuopumusraja

Rattijuopumusraja on Italiassa 0,5 promillea ja nuorille/ kokemattomille kuskeille ja ammattikuskeille on nollaraja. Siis lain mukaan. Käytännössä tilanne on valitettavasti toinen, sillä muutaman viinilasillisen tai jopa pullollisen jälkeen ajaminen on täällä valitettavan yleistä. En siksi aja itse mielelläni iltaisin, sillä suuri osa muista autoilijoista ajaa enemmän tai vähemmän alkoholijuomien alaisena. Tämä on se puoli italialaisen ajokulttuurin joustavuudessa, josta en tykkää.

Kännykän käyttö

Kännykän käyttö ajaessa on Italiassakin kiellettyä. Tosin käytännössä sekin on valitettavan yleistä ja aiheuttaa nykyään ne suurimmat vaaratilanteet liikenteessä.


Autolla Umbriassa

Vaikka olen edellä tullut korostaneeksi Italiassa ajamisen huonompia puolia, niin uskokaa silti, mitä alussa sanoin: Italiassa ajaminen on helppoa ja mukavaa. Ja autolla Italiassa näkee niin paljon enemmän!

Onko sinulla jotain lisättävää vinkkeihin? Tai hyviä juttuja tai vaikka blogipostauksia automatkailusta Italiassa? Kerro ne kommenttikentässä! 

(Kannen kuva: Luca Micheli on Unsplash)

Tykkää ja jaa:
  • Reply
    Jenni / Unelmatrippi
    01/08/2019 at 15:20

    Hyvä kooste! Olen ihan samaa mieltä tuosta Italian liikenteestä: ei se mitään täyttä kaaosta ole, vaan ihan hyvin sinne uskaltaa lähteä.

    • Reply
      Heli Vihreältä kukkulalta
      02/08/2019 at 11:27

      Kiitos, Jenni! Liikenne näyttää paljon pahemmalta kuin mitä se on. Italiassa on totuttu muihin autoilijoihin ja siihenkin, ettei kaikki aja ihan sääntöjen mukaan.

  • Reply
    Peter
    01/08/2019 at 17:47

    Me emme olisi ikinä löytäneet “meidän Italiaamme” ilman autoa. Olen ajanut Toscanassa, Umbriassa ja Marchessa tuhansia kilometrejä. Siellä on ollut helppo ajaa. Sen sijaan en usko palaavani Napolin seudulle omalla tai vuokra-autolla. Jossain vaiheessa sanoin, että en enää suostu ajamaan autolla “Rooman eteläpuolella”. Olen ottanut tätä vähän takaisin. Voisin ajaa kyllä Apuliassa, mutta en haluaisi itse enää uudestaan ajaa esim Amalfin rannikkotiellä . Parkkipaikan etsiminen on monta kertaa ollut aika stressaavaa. Olenkin käyttänyt aikaa etukäteen löytääkseni vierailukohteen parhaiten päiväkävijöille sopivat parkkipaikat esim Assisissa tai Sienassa (ja monessa muussakin paikassa). Joskus ne parkkipaikat eivät vain tunnu riittävän mihinkään. Esimerkiksi Pienzassa päiväkävijöitä on paljon ja parkkipaikkoja naurettavan vähän. Lyhyet etäisyydet kartalla voivat joskus antaa vähän väärän mielikuvan matkaan kuluvasta ajasta. Välillä rinteitä mennään mutkitellen alas ja ylös aika hitaasti.

    • Reply
      Heli Vihreältä kukkulalta
      02/08/2019 at 11:33

      Napoliin en kyllä minäkään lähtisi autolla 🙂 Ja aina pitää katsoa karttaa tarkemmin, kun Google Mapsin reittiohje kertoo, että 80 kilometrin matkaan menee 3 tuntia. Niillä vuoristoteillä ei tosiaan kovin nopeaa edetä.

  • Reply
    Asko
    02/08/2019 at 09:12

    Polttoaineen hinnat vaihtelevat pljon enemmän kuin Suomessa, varsinkin moottoriteiden huoltoasemien hinnat ovat todella korkeita. Poikkeamalla tieltä paikalliselle asemalle voi säästää jopa 30 c / litra.

    • Reply
      Heli Vihreältä kukkulalta
      02/08/2019 at 11:47

      Täytyypä itsekin vertailla vähän tarkemmin!

  • Reply
    Maisemaonnellinen Johanna
    03/08/2019 at 18:25

    Henkeäsalpaavan upea tuo artikkelikuva! Sai heti haluamaan Italiaan <3

    Italiassa asuneena ja siellä paljon myös matkailleena ja autoilleena komppaan kyllä sitä, että autoilu Italiassa on helppoa. Mutta ihan aina se ei suinkaan ole mukavaa. Olen todella kokenut kuljettaja, ja ajan vuosittain paljon. Olen ajanut monessa maassa, mutta kaikkein järkyttävimmät ja vaarallisimmat tilanteet olen nähnyt Pohjois-Italian teillä.

    Mitä pahimpiin näkemiini tapauksiin tulee, en voi välttyä ajatukselta, että se hansikaslokerossa säilytettävä pieni risti suojelee kaikelta pahalta niin, että tien päällä voi tehdä ihan mitä stuntteja vaan mieleen juolahtaa. Myönnän, että olen mielenmaisemaltani enemmän sääntöjä noudattava ihminen. Jos ajokkini oikealta puolelta puskee joku ohi, en suinkaan pidä sitä joustavuutena, vaan liikenneturvallisuuden vaarantamisena…

    Sitä en voi ymmärtää, että vuodesta toiseen tiettyinä aikoina etukäteen tiedetään moottoriteiden liikennevirran pysähtyvän tuntikausiksi, mutta silti sinne sekaan ängetään, vuodesta toiseen. Turistille se voi sattua vahingossa, mutta jokaisen italialaisen pitäisi se tietää.

    Suhteeni Italiaan on melkoinen vihan ja rakkauden sekoitus. Rakkauden puolelle menevät maisemat, upeat vanhat kaupungit, erinomainen ruoka ja loistavat viinit, vihapuolelle liika joustavuus, vääränlainen bella figura – ja auton ratissa öykkäröinti.

    • Reply
      Heli Vihreältä kukkulalta
      14/08/2019 at 13:47

      Täytyy tunnustaa, että saan kyllä pieniä rattiraivokohtauksia joka kerta, kun ajan täällä juuri tuon öykkäröinnin takia. Oikealta puolen ohittaminen saa ärräpäitä liikkeelle kunnolla! Minulla näitä tilanteita on lähinnä kaupungeissa – etenkin Roomassa – mutta onko sinulla muuta kokemusta? Ja kansikuva on minustakin hieno, siksi päädyin siihen omien kuvieni sijaan – olen noissa maisemissa ajanut kuitenkin (photo credit on jutun lopussa).

Leave a Reply