Kuvankaunis Korsika

kuvankauniskorsika

-Voi Korsika, se on aivan ihana paikka!

Näin huokailivat kateellisina kaikki, siis ihan kaikki, joille kerroimme elokuun viimeisen viikon lomakohteestamme. Nämä kommentit on yksi syy, miksi Korsika on ollut lomakohteiden toivelistallamme jo vuosia: olemme kuulleet siitä pelkästään ylistäviä kehuja. Ja nyt tiedämme miksi.

Korsika on Ranskalle kuuluva saari ihan Sardinian pohjoispuolella, mutta se on maastoltaan ja tunnelmaltaan varsin toisenlainen kuin italialainen Sardinia. Korsika on todellakin lomakohde, joka tuntuu tarjoavan jokaiselle jotakin. On upeita rantoja ja turkoosinvärinen meri, jonka kristallinkirkas vesi on kuin luotu snorklailuun. On vihreitä vuoria ja jokilaaksoja, joissa voi vaikka vaeltaa eritasoisilla reiteillä. On kuvankauniita maisemareittejä ja mutkaisia, mutta hyväkuntoisia teitä road tripiä varten. On pittoreskeja keskiaikaisia kyliä ja kaupunkeja vanhoine kaupunkeineen. Kaupungeissa näytti olevan myös hyvät shoppailumahdollisuudet sellaista kaipaaville. Ja tietenkin hyvää ruokaa, hyviä ranskalaisia viinejä, taivaallisia patonkeja ja croissanteja.

Instagram-kuvia Korsikalta

Turkoosi meri ja ilmaiset rannat

Korsika olisi tarjonnut hienot puitteet vaeltelulle ja pitemmällekin road tripille, mutta me emme tulleet aktiivilomalle, vaan kaipasimme lähinnä rentouttavaa rantalomaa. Olin etukäteen tutkinut erinäisiä listauksia Korsikan kauneimmista rannoista ja valinnut pari, joiden valkealla hiekalla olisi ihana levätä. Perillä selvisi, että niihin kaikkein kauneimpiin pääsee vain lautalla tai vuokraveneellä ja muutaman muunkin haaveena oli juuri samat rannat. Pieni kysely paikallisessa turistitoimistossa vahvisti epäilyni: matkailuesitteiden henkeäsalpaavan kauniit kuvat rannoista on otettu turistikauden ulkopuolella talvella ja ranta ei todellakaan näyttäisi samalta huippusesongin aikaan elokuussa. Päätimme siis suunnata valkohiekkaisen Plage de Saleccian asemesta hiljaisemmille rannoille.  Vietimme pari päivää pienen viehättävän näköisen (mutta kovin turistipitoisen) kalastajakylän Saint-Florentin pohjoispuolen rannalla, jonka rantakalliolta oli hyvä pulahtaa uimaan ja snorklailemaan kristallinkirkkaaseen mereen.

Myös toisen majapaikkamme emännän suosittelema Plage de Lozari oli rauhallinen ja kaunis hiekkaranta, jolla viihdyimme niin ikään pari päivää. Kävimme myös suositummalla Algajolan rannalla – koska se oli sillä mun listalla – ja hyvin sielläkin mahtui olemaan. Siellä tosin oli ikävästi aika paljon meduusoja, mutta perheen miehistä koostuva snorklaajapartio kävi vähän tutustumassa tilanteeseen ja vakuutti niiden olevan ihan pieniä ja pohjassa, joten minäkin uskaltauduin veteen.

Mikä parasta, kaikki rannat ja niiden viereiset parkkipaikat olivat ilmaisia. Tämä tutui ihmeelliseltä, kun on tottunut latomaan kympin jos toisenkin tiskiin raannalle päästäkseen, sillä Italiassahan suuri osa rannoista on yksityisiä. Tosin Korsikalla ei sitten ollut ketään kiikuttamassa kylmiä juomia aurinkovarjon alle, eikä edes niitä varjoja tai aurinkotuoleja vuokrattavana tai oikeastaan mitään muitakaan palveluja. Mutta vanha kunnon eväät kassiin ja pyyhe rannalle -meininki oli ihan mukavaa vaihteeksi.  Niin ja lisäksi rannat olivat koiraystävällisiä. Ylipäätään pikkukoiramme oli tervetullut kaikkialle, vielä enemmän kuin Italiassa.

Algaijolan ranta

Plage de Lozari

Päiväretki rannalle vihreän joen

– Mahtavat maisemat! Ooh, kato nyt tuotakin! Voitaisko me pysähtyä, että voin ottaa kuvan?, huudahtelin, kun ajoimme vuoren rinnettä kiemurtelevaa serpentiinitietä kohti meille suositeltua joen rantaa.

– Ei, totesi mies ratin takaa tylysti.

Kieltämättä tie vaati vähän keskittymistä kuskilta, sillä jos mutkan takaa olisi tullut auto vastaan, sille ei kaikissa kohdin olisi mahtunut kahta autoa rinnakkain. Mutta terävien vuorenhuippujen reunustama tie oli kyllä kauneimpia reittejä, joita olen koskaan kulkenut.

Emme me siis pelkästään meren rannalla makoilleet, sillä päätimme tehdä huoneistonaapuriemme suosituksesta tehdä päiväretken myös joen rannalle. Vaikka maisemat olivatkin henkeäsalpaavat, usko meinasi loppua kesken, kun 40 minuutin ajonkaan jälkeen ei näyttänyt siltä, että perillä odottaisi joki, jossa olisi riittävästi vettä uimiseen. Etenkin kun automatka Ascoon katkesi puomiin ja selvisi, että loppumatka piti kävellä, tuntui, että joen oli todellakin parasta olla vaivan arvoinen!

Katselin hellemekossani vähän huolestuneena, kun täydellisiin vaellusvarusteisiin sonnustautunut saksalaisperhe valmistautui laskeutumaan alas joen rantaan. Onneksi olin sentään  lenkkarit heittänyt auton perään varalta. Tosin niillekin vastaantulleet toiset saksalaiset vaelluskengissään pudistelivat päätään, kun tie muuttui poluksi: ”Noilla ei kannattaisi edes yrittää”. Mutta hyvin päästiin perille ja alhaalla odotti henkeäsalpaavan kaunis smaragdinvihreä laguuni. (Tiedän, että laguuni oikeasti tarkoittaa särkän tai riutan merestä erottamaa lahtea, mutta sana nyt vaan on jotenkin paras kuvaamaan ensivaikutelmaa siitä jokiuoman päässä olevasta ihmeellisestä…jostain.)

Myöhemmin samaa polkua laskeutui pari noin kahdeksankymppistä paikallista mummoa varvastossuissa kylmälaukkuja kantaen ja ehkä 10 patonkia kainalossa. Respect. Kieltämättä näky sai myös sen saksalaisperheen vaellusvarusteet näyttämään vähän naurettavilta.

Naapurihuoneistoon majoittuneet saksalaiset (kyllä, Korsikalla oli aika paljon saksalaisia) olivat varoittaneet, että joen vesi oli jäätävän kylmää. Mutta vielä mitä, se oli ihan uimalämmintä. Ihanan virkistävää. Teinit kiipesivät kalliolle ja hyppivät syvään veteen, itseltä jäi tämä urheilu kyllä kokeilematta. Kaiken kaikkiaan päiväretki joelle oli Korsikan loman paras kokemus, vaikka valitettavasti se jäi vähän lyhyeksi. Loin kateellisia katseita niihin mummojen patonkeihin ja kylmälaukkuihin, sillä olimme lähteneet liikkeelle varsin kevyin eväin ja muutaman tunnin päästä oli pakko ennakoida tulevaa nälkäkiukkua ja lähteä. Reilun puolen tunnin nousu takaisin autolle otti kieltämättä hieman koville, sai kaipaamaan takaisin joen viileään veteen ja tuntui reisissä seuraavana päivänä.

Vuoristotie #photothroughacarwindow

edited_file

Hyppy kalliolta veteen

Uimassa laguunissa

Mahtavia maisemia majapaikan terassilla

Olin varmistanut etukäteen varaamamme Air’n’b-huoneiston omistajalta, että majapaikkamme lähellä olisi ravintoloita, sillä minun lomaani kuuluu, että saan tutustua paikallisiin herkkuihin ja ennen kaikkea astua valmiiseen pöytään. Isäntä vakuutti, että kylässä on pari kauppaa ja useita ravintoloita. Se, minkä hän jätti mainitsematta oli, ettei tarkoittanut sitä kylää, jossa asunto sijaitsi, vaan 7 kilometrin päässä sijaitsevaa naapurikylää. Vaikka 7 kilometriä ei olekaan mikään järkyttävän pitkä matka, niin se vaatii kuitenkin auton, eikä ajo pilkkopimeässä mutkaisia vuoristotietä kiinnostanut kumpaakaan ajokortin haltijaa. No onneksi kaikkialta sai taivaallisia patonkeja ja croissanteja. Tähän asti olen ollut ihan suhteellisen tyytyväinen Italiankin leipään ja cornettoihin, mutta Korsikan jälkeen on todettava, että italialaiset eivät vaan osaa tehdä leipää. Toisaalta totuuden nimessä on sanottava, etteivät ranskalaiset osaa vastaavasti tehdä kunnon kahvia. Eikä pizzaa (ensimmäisenä iltana oli vain yksi pizzeria auki, koska oli sunnuntai. Ja se pizza oli jotain niin hirveää, että kaukaa kiersimme kaikki pizzaa mainostavat ravintolat loppumatkan).

Ja oi sitä juustovalikoimaa! Myös lihatiskin valikoima oli vähän toista kuin Italiassa. Ja niitä ranskalaisia viinejä! Korsikan erikoisuus näytti olevan rose. Nautimme siis joka ilta varsin kelvollisen illallisen upeissa maisemissa majapaikkamme terassilla. Terassilta avautui näkymä niin Korsikan korkeimmalle vuorelle kuin alas varsin kuvaukselliseen pikkukylään, jossa ei siis ollut mitään palveluja. Sen sijaan siellä käyskenteli vapaana kanoja ja lehmiä ja portti pitikin sulkea huolella ketjulla, ettei lehmät pääse puutarhaan syömään kasveja.

Lehmä parkkipaikalla

Moltifaon majapaikan puutarha

Huomenta! #goodmorning #buongiorno #huomenta

Näkymä terassiltaLomamatkamme Korsikalle oli kerrankin varsin onnistunut. Kerrankin siinä mielessä, että viime vuonna kaikki muut yhteiset lomamatkamme peruuntuivat pojan polvivamman, miehen työmatkojen ja milloin minkäkin syyn takia. Siksi olikin upeaa, että Korsikan loma oli niin ihana. Liitymme siis Korsikan kehujien ihastuksesta huokailevaan joukkoon.

*****

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday -kampanjaa, jonka ideana on jakaa matkailuinspiraatiota ja hyvää reissufiilistä Instagram-kuvien avulla. Jaa oma Instagram ja matkailu -aiheinen postauksesi alla olevasta linkistä. Instagram Travel Thursdayhin voit osallistua RIMMA+LAURA -matkablogin, Travelloverblogin, tai Muru Moun kautta. Tarkempia ohjeita saat täältä. Minut löytää Instagramista nimellä @kukkulalta.

Tykkää ja jaa:

11 Comment

  1. Korsika vaikuttaa kyllä käymisen arvoiseta paikalta. Ennen tätä postausta en kyllä tiennyt paikan kuin nimeltä, joten kiitos postauksen sivistin itseäni yhden Korsikan verran.

    1. Heli says: Vastaa

      Korsika on kyllä yllättävän vähän tunnettu, kun ottaa huomioon, että se on kuitenkin iso saari Euroopassa.

  2. En olekaan ajatellut Korsikaa matkakohteena sen enempää, mutta nyt kyllä alkoi totta vie kiinnostaa. Onpas siellä kaunista! Ja multa tulee plussa siitä, että rannoilla ei ole aurinkotuoli- ja -varjomerta, vaan rannat jopa näyttää rannoilta. Kiitos tästä inspiraatiosta – tuonne vielä joskus! 🙂

    1. Heli says: Vastaa

      Korsikan kauneus yllätti, vaikka olinkin kuullut siitä paljon. Italialaisille se on ehkä tutumpi kohde, kun sinne pääsee täältä lautalla. Auto on kyllä aika must, että saareen pääsee kunnolla tutustumaan. Meidänkin pitää vielä palata tuonne: näkemättä jäi mm. maailmanperintölistalle kuuluva luonnonsuojelualue Scandola, kun ei ollut varmuutta pääseekö sinne koiran kanssa.

  3. Vaihtovuonna harkitsin vakavasti reissua Etelä-Ranskasta Korsikalle, mutta kalliit hinnat ja auton vuokraamisen välttämättömyys saivat luopumaan reissusuunnitelmista. Tämän postauksen jälkeen täytyy kyllä ruveta uudemman kerran pohtimaan reissua ihanalle Korsikalle! 🙂

    1. Heli says: Vastaa

      Auto vaikutti olevan valitettavasti välttämätön, jos Korsikaa haluaa nähdä. Mutta mukava siellä oli ajella, kun tiet oli huippukunnossa, ainakin Italiaan verrattuna. Samoin liikenne oli rauhallista.

  4. Korsika on kyllä kiva kohde, olen käynyt Bonifaciossa. Tosin taisin kuitenkin tykätä enemmän Sardiniasta. Korsikalla muistan myös sen että pitsa (ja jäätelö) olivat pahaa, tosin viimeksi kun kävin Sardiniassa useissa ravintoloissa tuotiin vain miniannos ja paikallisille suuremmat annokset. Ilmaisia uimarantoja on Italiassa vielä yhä esim. Sardiniassa käymäni rannat ja Sisiliassa ovat olleet aina ilmaisia, tosin uimavarjot ja tuolit maksaa jos haluaa maksaa ja varata ne. Sardiniassa ja Korsikalla on varmaan helpointa liikkua autolla tai järjestetyllä retkellä, koska liikenneyhteydet ei ole ihan sitä mitä vaikkapa Italian mantereella ja Sisiliassa, jonne kulkee junalauttakin

    1. Heli says: Vastaa

      Totta, Sardinian rannat olivat enimmäkseen ilmaisia ja löysimme sieltä myös ihania, pieniä rantapoukamia, joilla ei ainakaan toukokuussa ollut ketään muuta. Omalla autolla liikkuessa voi tehdä löytöjä!

  5. Ansku says: Vastaa

    Haha! Vesien lämpötilat on kyllä niin suhteellisia 😀 Meitä varoiteltiin Meksikossa cenotella, että pitää pukea märkäpuku, koska vesi on niin kylmää. Ja pöh. Lämpöisempää kuin järvivesi heinäkuussa Suomessa 😀

    Sardinia ja Sisilia ovat kiinnostaneet, mutta nytpä sait innostumaan myös Korsikasta!

    1. Heli says: Vastaa

      Me harkittiin, että pitäiskö ottaa märkäpuvut Suomen mökille heinäkuussa, että tarkenis uidakin 😉 On nyt ollut pari kesää, jolloin se ois ollut tarpeen!

  6. Olipa kiinnostavaa nähdä saarta vähän laajemmin. Olen joskus vuosikymmen sitten Välimeren-risteilyllä pysähtynyt päiväksi Ajaccioon, mutta käsitys saaresta jäi aika vähäiseksi. Muistan kyllä pelkästään pikku pysähdykselläkin viihtyneeni.