Nojatuolimatka Italiaan: vuoden 2019 matkakirja “Vaelluksia Italiassa”

Prologi

Muistelen usein ensimmäistä vaellusretkeäni italialaisten ystäviemme kanssa, vaikka siitä on vierähtänyt jo vuosia. Olimme sopineet menevämme vain leppoisalle sunnuntaikävelylle ja sitten syömään. Kun ystäväni sitten ilmestyivät tapaamispaikkaan viimeisen päälle olevissa vaellusvermeissä, kirosin. Minä kun olin tullut paikalle suunnilleen farkuissa ja tennareissa ja lapsetkin olivat tuolloin vasta 3- ja 6-vuotiaita. Eihän me nyt oikeasti mihinkään vaeltamaan voida lähteä!

Lähdimme kuitenkin matkaan, ystävämme hilpeinä ja äänekkäinä kuten aina ja minä hieman epäluuloisena ja hermostuneena.  Vaelsimme muutama sata metriä hyvin hoidettua hiekkatietä pitkin  läheiselle näköalatasanteelle. Siellä sitten otimme yhteiskuvia ja pötköttelimme nurmikolla. Giuseppe opetti tytärtä pyydystämään sisiliskoja heinällä ja Stefano kaivoi vaellusrepustaan jalkapallon.  Kunnes tuli aika jatkaa matkaa – ehkä puolen kilometrin päässä olevaan trattoriaan.  Siellä sitten yksinkertaisten puupöytien ääressä palkitsimme itsemme vaellussuorituksesta tuhdilla usean ruokalajin lounaalla ja parilla karahvillisella viiniä. Pari, kolme tuntia kestäneen lounaan  jälkeen “vaelsimme”  takaisin parkkipaikalle. Ymmärsin, että vaellus italialaiseen tapaan sopii minulle mainiosti.

Markku Kaskelan ja Tomi Kontion Vaelluksia Italiassa -kirja kertoo juuri tämän tapaisista vaelluksista.

Kielitoimiston sanakirjan  mukaan vaeltaa-verbi merkitsee ‘kulkea jalan (kiireettä), matkata, taivaltaa; kulkea paikasta paikkaan, kierrellä, vaellella’.  Vaelluksia Italiassa -kirjassa on kyse juuri tämäntapaisesta kiireettömästä kuljeskelusta ympäri Italiaa. Se ei siis ole mikään intohimoisille patikoijille suunnattu vaellusopas, vaikka sellaisetkin kirjasta muutaman vaellusvinkin voivat saada. Kirja tosin alkaa oikealla vaellustarinalla, kun Tomi Kontio kuvaa upeasti ja huumorilla höystäen yhdessä poikansa kanssa tekemää vaellusretkeä Valle d’Aostaan. Kertomus sai jopa kaltaiseni mukavuudenhaluisen, keski-ikäisen ja ei-niin-hyväkuntoisen ihmisen ajattelemaan, että telttailu tai yöpyminen rifugiossa yli 2000 metrin korkeudessa vuorilla olisi varmaan ihana kokemus!

Valle d’Aosta lisäksi kirjassa vaelletaan Amalfiranniko, Etnan ja Vesuviuksen maisemissa, mutta myös kaupungeissa: Firenzessä, Roomassa ja Napolissa. Jokainen näissä kaupungeissa käynyt tietää, että askelmittariin tulee helposti yli 10 kilometriä kaupungilla vaellellessa! Välillä liikutaan autollakin ja jopa camper-autolla sitruunapuiden alle Sisiliaan. Kirjassa kuljetaan myös ajassa taaksepäin historiaan ja aika usein myös erinäisten ruokien ja juomien äärelle. Tekijöiden edellisen kirjan tapaan Vaelluksia Italiassa  on siis kirjava kokoelma erilaisten kirjoittajien (mm. kirjailijoiden, kääntäjien, toimittajien, kuvataiteilijoiden – ja erään bloggaajan) kertomuksia Italiasta. Kertomuksia yhdistää niistä välittyvä rakkaus Italiaan ja Italian heihin  tekemä vaikutus. Kustannustoimittaja Sari Rainio kuvaa omassa kertomuksessaan (Rakkaudesta Firenzeen) hienosti, miten Italia vaikuttaa kaikkiin aisteihin näin:

Tuolloin tulin ensimmäistä kertaa tietoiseksi Toscanan heinäkuisesta huumaavasta tuoksusta, joka on sekoitus oliivipuita, sypressejä, hellettä, yrttejä, laventelia, sinistä ja keltaista (kyllä, värit voivat tuoksua), historiaa (kyllä, historia voi tuoksua) ja lupausta sinisistä illoista jotka vietetään raukeina terassilla istuen, punaviiniä siemaillen. (“Vaelluksia Italiassa” s. 50.)

Valon tuoksusta ja talojen “kermankeltaisista, puuterin punertavista, lämpimän hiekan” väreistä puhuu myös taidemaalari Nanna Susi omassa kirjoituksessaan Suunnistusta. Siinä on paljon tuttua: Minunkin kotikorttelini on täynnä pikkuliikkeitä, joista saa viiniä, hedelmiä, kahvia, lehtiä, vaatteita ja puhelinkortteja. Minunkin pitää kiertää hedelmä- ja vihanneskauppa varalta tarpeeksi kaukaa. Minunkin terassiltani näkyy sadoittain antenneja. Minunkin lähipuistossani lätkivät vanhat miehet korttia joka iltapäivä. Olen tunnistavinani tammikuisen Rooman valon Nanna Suden Rooman matkallaan tätä kirjaa varten maalaamista, “Koirankusetusreiteiksi” kutsumistaan töistä.

Historiafriikkinä minua kiinnosti myös katsaus siihen, miten muinaisten roomalaisten aikana vaellettiin. Tästä ja paljon muustakin kertoo Arto Kivimäen artikkeli Luvattu maa, tukeva tie Appia Antican historiasta. Koska historia on niin konkreettisesti läsnä nyky-Italiassakin, niin myös Markku Kaskelan kävely Firenzessä asuvan Katia Bruneton kanssa, Harry Salmenniemen kuvaus täydellisestä päivästä Roomassa ja Tomi Kontion haastattelu napolilaisen kirjailijan Antonella Cilenton kanssa paljastaa paljon tietoa näiden kaupunkien historiasta.

Koska vaellellaan Italiassa, ruokaa ja juomaa ei voi tietenkään unohtaa. En voisi kuvitella italialaista vaellusta, joka ei jossain vaiheessa päätyisi johonkin trattoriaan tai vähintäänkin lasilliselle. Kirjasta löytyy niin tärppejä Firenzen ravintoloihin kuin täsmävinkki Fellinin suosikkiravintolaan Roomassa Ristorante Cesarinaan (jota voin parin käynnin perusteella itsekin suositella). Ilahduttavaa on, että kirjassa näytetään, että Italiassakin ollaan ajassa kiinni, sillä siinä esitellään Italiassa pitkään kukoistanutta pienpanimobuumia ja annetaan vinkkejä Rooman vegaaniravintoloihin, joita tänne tulee koko ajan lisää.

Niin, ja onhan kirjassa minunkin juttuni italialaisista agriturismoista…

Jokainen kirjan 15:stä kertomuksesta vie lukijan mukanaan vähän erilaiselle matkalle Italiaan. Se on siis ihan täydellinen yöpöytäkirja tai muuten vaan kirja, jonka voi kaivaa esiin, kun tekee mieli nojatuolimatkalle Italiaan. Kuten edellä käy ilmi, kirjasta löytyy myös konkreettisia vinkkejä Italiaan matkaa suunnitteleville majoituspaikoista matkailuautolla ajamiseen. Myös niille oikeille vaeltajille löytyy käytännön neuvoja ja reittivaihtoehtojakin. Eikä yhtään haittaa, että Vaelluksia Italiassa on niin kaunis katsella! Tomi Kontion ottamien kuvien värit ovat säilyneet painossa todella hyvin: kuvat vievät suoraan Italiaan.

Kirjan monipuolisuus ja sen välittämä tunnelma hurmasi myös Mondo-lehden raadin, sillä Kaskelan ja Kontion Vaelluksia Italiassa valittiin vuoden 2019 matkakirjaksi.

Arvonta

*Kirjat on arvottu ja voittajiin on otettu yhteyttä! Kiitos kaikille kommentoijille ja uusille seuraajille! *

Mutta nyt asiaan: sinulla on nyt mahdollisuus voittaa Markku Kaskelan ja Tomi Kontion Vaelluksia Italiassa omaksesi, sillä sain Avain-kustantamolta pari kirjaa arvottavaksi. Voit osallistua kirjan arvontaan kertomalla  tämän jutun kommenteissa, mikä houkuttaa eniten nojatuolimatkalle Italiaan. Laita mukaan kommenttiin sähköpostiosoitteesi, se näkyy vain minulle. Ilahdun myös kovasti, jos tykkäät blogini Facebook-sivusta. Tätä juttua ja arvontaa saa mielellään myös jakaa.

Arvon kirjan Suomen itsenäisyyspäivänä 6.12.2019 klo 18 mennessä vastanneiden kesken! Onnea matkaan osallistujille!

Haluatko tuplata mahdollisuutesi? Osallistu sitten kirja-arvontaan myös Instagram-tilini puolella, jossa arvon toisen kirjan. Ohjeet tulevat kohta.

*Kirjat on lahjoittanut Avain-kustantamo.*

Tykkää ja jaa: