Vihannesten tasolla

Jos joku miettii, miten oikein saan päiväni kulumaan täällä – itsekin mietin aika usein, että mihin ne oikein kuluvat – niin muun muassa ruokaostoksilla käyntiin. Siihen nimittäin uppoaa aikaa, jos sen tekee perinteiseen tapaan (tai siis siihen tapaan kuin minä kuvittelen oikeiden italialaismammojen ruokaostoksensa tekevän). Eli leipä ostetaan leipomosta, vihannekset ja hedelmät vihannes- ja hedelmäkaupasta, kala kalakauppiaalta, juustot ja leikkeleet niiden omasta kaupasta. Ja sitten seuraavana päivänä tämä forno – frutteria – pesceria – salumeria – macelleria -kierros täytyy tehdä uudestaan. Koska sitä lihaa ei myydä tyhjiöpakkauksissa, isosta ilmakuivatusta kinkusta leikataan paperinohuita viipaleita ja mozzarellapallot kauhotaan laarista pussiin vasta nenäsi edessä, niin eihän ne säily. Ei muuten vaikka kävisi pikkukauppojen sijaan supermarketissakin. Marttojen ohje keskittää ruokaostokset pariin kertaan viikossa ei siis toimi täällä.

Pelkkään paperiin käärityn lihan, kalan ja juustojen pilaantuminen on ihan järkeenkäypää, mutta siihen en meinannut millään tottua, että vihannekset ja hedelmätkin pilaantuvat niin nopeasti. Pari päivää sitten ostettujen tomaattien ja limaiseksi muuttuneen salaatin poisheittäminen ärsytti minua suunnattomasti, kunnes eräs kaverini hehkutti, miten tuoretta ja puhdasta ruokaa Italiasta saa, kasviksetkin menevät heti pilalle! Heti harmitti vähemmän: pilaantuvat vihannekset ovatkin ihan mahtava juttu!
Tämä pitää muistaa seuraavan kerran, kun kaavin kompostiin valkoista vaahtoa puskevia tomaatteja tai keltaiseksi mössöksi muuttunutta kurkkua. En nimittäin edelleenkään tahdo vihanneskaupassa muistaa tätä pilaantumisasiaa. Kun tarjolla on herkullisen värisiä kasviksia (euron kilohintaan), niin niitä tulee yleensä hankittua yli lähipäivien tarpeen. No en oo mikään viikon ruokalistan etukäteen suunnitteleva martta koskaan ollutkaan.

Näistä kesäkurpitsan kukat on jo menossa matojen ruoaksi

Kun googlasin kevyesti tämän italialaisten kasvisten puhtauden todenperäisyyttä, niin törmäsin artikkeliin, jossa eurooppalaisten kasvisten käyttöä vertailtiin nimenomaan niiden ostamiskertojen pohjalta. 23 % italialaisista ostaa kasviksia 5 – 6 kertaa viikossa, kun muualla niitä ostetaan selvästi harvemmin. Niin kai, kun muualla ne säilyvät niin, ettei tarvitse joka päivä olla ostamassa. No kyllä italialaiset oikeasti syövätkin niitä kasviksia eniten Euroopassa. Se varmaan johtuu siitä, että vihannekset tulevat läheltä, joten ne voidaan myydä kypsinä, jolloin ne maistuvatkin joltain. Toisin kuin vähän raakoina vaikkapa Hollannista Suomeen kuljetetut kestävät lajikkeet (jotka siis tästä syystä säilyvät paremmin, ei niissäkään mitään säilöntäaineita käytetä. Kai?).

Tämän italialaisten vihannesten tasoa käsittelevän postauksen syynä on, että olen itsekin tällä hetkellä vihanneksen tasolla, aktiivisuuteni suhteen ainakin. Täällä nimittäin sataa taas. Joten tänään en ole vaivautunut vihannes- tai muihinkaan kauppoihin. Kohta täytyy turvautua säilykkeisiin.