Terassikausi alkaa

No niin, tarkoitukseni oli korjata aloittelevan bloggarin virheitä ja kirjoittaa tänne vähän useammin ja nimenomaan Roomasta. Mutta luonnokset shoppailusta ja kiinnostavista paikoista saavat nyt vielä hetken odottaa viimeistelyään, sillä nyt sormet tahtovat näppäimistöltä multaan ja ehdottomasti kiinnostavin paikka Roomassa on oma terassi. Ulkona on nimittäin 25 astetta lämmintä ja on siis aika laittaa terassit lopullisesti kesäkuntoon. Kyllä, monikossa sillä asunnossamme on kattoterassin lisäksi kolme (3) muutakin isohkoa terassia…mikä on kivaa – paitsi ehkä juuri nyt, kun ne piti lakaista ja pestä talven jäljiltä. 

Terasseilla ei kasvanut mitään valmiina, joten nyt on kiva seurata, miten jokseenkin omiin oloihinsa jättämäni vähäiset istutukseni ovat talvesta selvinneet. Tärkeimmät ensin: sitruunapuussa on nuppuja. Eli siis toivoa on, että saadaan limoncelloa omista sitruunoista ensi vuonnakin. Noi lehdet näyttää kyllä vieläkin vähän surkeilta. Oisko kellään kokemusta sitruunapuun hoidosta?

Ruukkuihin unohtuneet talvehtimaan jätetyt pelargoniat näyttävät pukkaavan uutta lehteä. Kasvun ihme! Joku saattoi luulla niitä viime kesän jälkeen jokseenkin kuolleiksi.

Minttu selviää aina. (Joo, näen kuvassa myös rikkaruohon. Nekin selviävät aina.) Samoin salvia, vaikka nyt näyttääkin olevan vettä vailla.

Viime viikolla kokeeksi kylvämäni mansikoissa näyttää ihan selvästi sirkkalehtiä. Eikö?!

Lisäksi ruukuissa kasvaa jo persiljaa, basilikaa, tilliä ja tietenkin rosmariinia ja timjamia, joita voi käydä napsimassa ruokiinsa ympäri vuoden.

Terassikausi on siis alkanut. Jo parit aamukahvitkin (no okei, JA kuoharit) on siellä ehditty nauttia ja viime viikonloppuna jo grillattiinkin. Koska terassikausi kestää ainakin lokakuun loppuun, epäilemättä saatte nähdä kuvia näistä todellisista lempipaikoistani Roomassa. Kuten tästä riippukeinusta kattoterassilla, johon tänään ihan hetkeksi oikaisin yhden kunnostusprojektin päätteeksi.

Jälkikirjoitus. Mutta sitten moka, moka, moka. Hellelukemista hullaantuneena menin hakemaan poikaa koulusta t-paitasillaan (siis oli mulla farkutkin). Olishan se pitänyt muistaa, että pitää katsoa kalenteria, eikä lämpömittaria! Nyt on vasta maaliskuu. Ne katseet, jotka italialaiset toppatakeissaan minuun loivat.