Instagram

Muu Italia

Talvinen Toscana: maailmaperintökohteet Val d’Orcia ja Siena talvisessa valossa

15/01/2019

Toscana on epäilemättä tunnetuin Italian alueista ja sen kumpuilevat kukkulat ja sypressikujat edustavat monille sitä tyypillisintä italiaista maisemakuvaa. Minun täytyy tunnustaa, että olen itse pitänyt käyntieni perusteella Toscanaa vähän yliarvostettuna alueena. Onhan siellä kuvankauniita maisemia, paljon historiaa ja taidetta, ihania keskiaikaisia kyliä, hyvää ruokaa ja viiniä, mutta niin on muillakin Italian alueilla ja niillä muilla 19:llä alueella saa kierrellä Italiaa rauhassa ilman turistimassoja. Toscanassa vieraili kaikki päivämatkaajat ja italialaiset turistit mukaan lukien 100 MILJOONAA turistia viime vuonna.

Myönnän auliisti, että minua vetää puoleensa ne vähemmän tunnetut paikat, joissa saa liki ainoana turistina kuvitella löytäneensä jotain “aidompaa”. Tosin muutenkin kaipaan nyt matkoillani hiljaisempia kohteita, kun asun yhdessä maailman suosituimmista turistikohteista.  Tiedän tiedän, Toscanastakin löytyy Firenzen, Pisan, Sienan ja San Cimignanon kaltaisten über-suosittujen kaupunkien lisäksi yhä tuntemattomampia helmiä löydettäväksi, onhan se iso alue. Mutta lukemani jutut ruuhkista ja jonoista ovat kuitenkin saaneet minut toistuvasti lykkäämään matkaa esimerkiksi Sienaan myöhempään. Viime talvena minulle kirkastui, ettei minun tarvitse mennä Toscanan suosituimpiin kohteisiin siihen ruuhkaisimpaan sesonki-aikaan, vaan voin hyvin mennä sinne talvella, jolloin siellä on hiljaisempaa (aivan kuten Roomassakin muuten). Sienahan on vain parin, kolmen tunnin ajomatkan päässä ja voin käydä “suorittamassa” sen vaikka päiväseltään joskus tammikuisena tiistaina.  Ja kun sitten viimein viime helmikuussa kävin Toscanan maailmanperintökohteissa Sienassa ja Val d’Orciassa, olisin voinut potkaista itseäni, etten ole tullut aiemmin lähteneeksi road tripille Toscanaan talvella. Talvisen Toscanan maisemat saivat minut lähes pyörtämään ajatukseni alueen yliarvostuksesta: Val d’Orcia on Italian kauneimpia alueita.

Montepulciano Val d'Orciasta

Val d’Orcia: maisema kuin maalaus

Val d’Orcia on valittu maailmanperintöluetteloon, koska sen maisema on säilynyt yhä samanlaisena ihmisen toiminnan ja luonnon harmoniana kuin lukuisissa renesanssin kukoistuksen ajan maalauksissa, joihin se on ikuistettu. Kyllä laakso maalauksellinen onkin: en yhtään ihmettele, että sen kumpuilevat pellot, kuvaukselliset kukkulakaupungit ja linnat, sypressikujat, viiniviljelmät, pienet kaarisillat ja muut suorastaan naurettavan kauniit yksityiskohdat ovat inspiroineet niin renesanssi-ajan kuvataiteilijoita kuin nykyajan instagrammaajiakin! Itsekin tunsin oloni ihan Maija Poppaseksi, joka noin vain muina naisina ajelee keskellä maalausta.

Val d'Orcia

Toscanalainen sypressikuja

Ensimmäinen, mutta ei se paras pysähdyspaikka Val d-Orciassa

Näkymä agriturismon pihalta

Talci Toscanassa

Omat talviset kuvani eivät tee laaksolle oikeutta, mutta niihin henkeäsalpaavimpiin paikkoihin ei oikein ollut mahdollista pysähtyä. Eikä oikein aikaakaan, sillä vaikka olinkin ystäväni ja hänen kahden pikkutyttärensä kanssa liikkeellä joustavalla aikataululla, olimme pysähdelleet ja vähän eksyneetkin matkalla sen verran, että olin vähän huolissani, ehtisimmekö agriturismoon ennen pimeää. Ehdittiin ja vielä käymään kävelylläkin ja maatilan eläimiä katsomassa ja pelatakin vähän ennen meille tehtyä yksinkertaista, mutta hyvää monen ruokalajin ateriaa takkatulen ääressä ja hyviä yöunia hiljaisuudessa. Olimme agriturismon ainoat asiakkaat (ja hintakin oli varmaan alle puolet sesonkihinnoista).

Toscanalaisia alkupaloja

Agriturismon illallinen

Agriturismon prinsessavuode

Auringinlaskun aikaan agriturismon pihassa

Siena: keskiaikainen kulttuurikaupunki

Seuraavan päivän pääkohteena oli toinen maailmanperintökohde Siena, jonne suuntasimme aamiaisen jälkeen – kunhan lapset olivat ensin käyneet keräämässä maatilalla tuoreet kananmunat ja ruokkimassa vähän eläimiä. Sienan harvinaisen hyvin säilynyt historiallinen keskusta on sisällytetty maailmanperintöluetteloon, sillä siellä ei 1300-luvun lopun jälkeen ole juuri rakennettu uutta eikä purettu vanhaa. Sienan kultakausi oli 1100 – 1300-luvuilla, jolloin se oli Euroopan suurimpia kaupunkeja ja rikas pankkikeskus, jossa oli paljon villakutomoita, joiden tuotoilla monet keskustan merkittävät rakennukset on rahoitettu. Sienan yliopisto on perustettu 1203. Kaupungin kukoistus päättyi kuitenkin mustaan surmaan 1348, joka tappoi peräti kaksi kolmasosaa kaupungin asukkaista.Vuonna 1557 Siena liitettiin Toscanan suurherttuakuntaan ja se surkastui mitättömäksi maakuntakaupungiksi. Syrjäisen sijaintinsa vuoksi se säilyi kuitenkin mm. maailmansotien tuholta ja niinpä nyt saamme nauttia keskiaikaisesta kaupungista, sen viuhkan muotoisesta piazzasta, torneista ja 1100-luvulta peräisin olevasta komeasta katedraalista samanlaisena kuin se oli lähes tuhat vuotta sitten.

Piazza del Campo Sienassa

Piazza del Campo Siena

Piazza del Campo

Portaat Piazza del Campolle

Sienan keskusaukion suihkulähde

Sienan historialliseen keskustaan ei tietenkään ole autolla asiaa ja olinkin kuullut juttuja, miten vaikeaa sieltä on löytää parkkipaikkaa. No näin talvella se ei ollut ollenkaan ongelma, sillä heti kaupungin portilta alkavan ajokieltoalueen (eli varcon) edessä oli hyvin tilaa. Emme missään nimessä olleet ainoita turisteja Sienassa, mutta kaupungin kapeilla kaduilla ja piazzoilla ei ollut mitään tungostakaan.

Upean keskuspiazzan reunalla sijaitsevaan Torre del Mangiaankaan ei ollut jonoa, mutta jätimme torniin kiipeämisen suosiolla väliin reissukokoonpanomme (pari lasta, koira ja korkean paikan kammoinen) vuoksi. Sen sijaan goottilaista tyyliä edustavassa katedraalissa kävimme sisälläkin. Mustasta ja valkoisesta marmorista rakennettu Duomo on kyllä vaikuttavan näköinen ulkopäinkin. Raidallisia marmoripylväitä löytyy lisää sisältä. Kirkko on kuuluisa etenkin mosaiikkilattiastaan, jonka kuva-aiheet ovat yhdistelmä symbolisia allegorioita, Raamatun tarinoita ja geometrisiä kuvioita. Ja kannattaa ehdottomasti kurkata kirkon upeaan kirjastoon.

Sienan duomo

Sienan duomon sisäänkäynti

Sienan Duomoa sisältäpäin

Sienan duomoa lähestymässä

Kaunis ja historiaa uhkuva Siena on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, vaikka se ei samalla tapaa hurmannutkaan kuin Val d’Orcia. Epäilen kuitenkin, että saattaisin olla eri mieltä, jos olisin joutunut etsimään parkkipaikkaa, kävelemään kesäkuumalla kaukaa kaupunkiin, jonottamaan helteessä pääsylippua katedraaliin tai ravintolaan tai ylipäätään eksynyt kaupunkiin sesonkiaikaan, etenkin huippusuositun Sienan palion aikaan. Kahdesti kesässä (2.7. ja 16.8.) järjestettävä Sienan kaupunginosien, contradojen, välinen laukkakilpailu on varmasti elämys, mutta tämän elämyksen haluaa kokea nyt niin moni muukin matkailija, että itse taidan sen jättää väliin tulevinakin vuosina. No, vannomatta paras.

Meillä oli vähän huono tuuri sään kanssa talvisessa Toscanassa, sillä alkuvuosi Italiassa on yleensä aurinkoinen ja taivas huikean sininen. Vaikka meille sattuikin vähän harmaampi sää ja sadettakin saatiin, niin nautin silti Toscanan upeista maisemista suunnattomasti. Tämän vuoden toisena päivänä palasin Val d’Orciaan, tällä kertaa aurinkoiseen Montepulcianoon, mutta siitä lisää toisella kertaa. Sienassa on toki moni muukin suomalaisbloggaajakin käynyt. Kesäaikaan. Vertailun vuoksi esimerkiksi näistä jutuista voi kurkistaa muutaman vuoden takaisia tunnelmia kesäisestä Toscanasta:

Kumpi sinua kiinnostaa enemmän, talvinen vai kesäinen Toscana?

Tykkää ja jaa:
  • Reply
    Maisemaonnellinen Johanna
    15/01/2019 at 20:13

    Tämä oli pakko tulla lukemaan – kun artikkelikuvana on kuva samasta sypressikujanteesta joka löytyy minultakin viime kesältä. Sääli etten ole ehtinyt kirjoittaa blogiin (vielä) siitä reissusta muuta kuin niistä Norcian maanjäristystuhoista Umbriassa. Kauneutta siellä Toscanassa – ja Umbriassa tosiaan löytää.

    Kesäkuussa reissatessamme ei ollut mitään kovin suurta tungosta, tosin kävimme pienemmissä kylissä ja esim. Siena ja San Gimignano on niin moneen kertaan nähty, ettei niissä tarvinnutkaan enää käydä.

    • Reply
      Heli Vihreältä kukkulalta
      20/01/2019 at 12:11

      Umbrian lumoissahan olen ollut ensi visiitistä lähtien, mutta etenkin tuon Val d’Orcian maisemat saivat henkäilemään. Sypressikujalle pysähtyi useampikin auto kuvaamaan 🙂

  • Reply
    Martina
    16/01/2019 at 07:59

    Jestas miten upean näköistä. Ihania herkkuja, tuli ihan nälkä. Agriturismoja pitäisi suosia itsekin enemmän. Kiitos myös linkittämisestä!

    • Reply
      Heli Vihreältä kukkulalta
      20/01/2019 at 12:18

      Agriturismot on ihan huippuja varsinkin pienten lasten kanssa matkustaessa! Niissä on yleensä jotain eläimiä ja muuta lapsia(kin) kiinnostavaa. Lasten ollessa pieniä itse arvostin etenkin sitä, että lasten mentyä nukkumaan saattoi vielä puolison kanssa nauttia lasin viiniä appartamenton terassilla. Jos ei sitten itse nukahtanut siihen hiljaisuuteen tuhdin aterian uuvuttamana 🙂 Myös nyt teinien kanssa matkatessa erilliset huoneet on hyvä idea.

  • Reply
    Anni|Rajatapaukset
    16/01/2019 at 10:20

    Olipa ihana päästä tämän jutun ja kuvien myötä muistelemaan omaa Toscanan reissua. En jotenkin ole tajunnut että Toscanassa on noinkin vihreää, myös talvella 😀
    Tuo Val d’Orcia oli kyllä aivan upean kaunis paikka! <3

    Kiitos linkkauksesta ja muistojen kirkastamisesta!

    • Reply
      Heli Vihreältä kukkulalta
      20/01/2019 at 12:21

      Toscana – tai oikeastaan koko Italia – on vihreimmillään talvella, mikä jaksaa yhä hämmästyttää. Tai ehkä ihan alkukeväästä on vihreämpää, kun harvoihin lehtipuihin tulee lehdet. Toukokuusta lähtien aurinko polttaa pellot ja nurmet keltaisiksi. Upean näköinen tuo laakso on varmasti silloinkin!

  • Reply
    Aron / Ja sitten matkaan...
    20/01/2019 at 21:12

    Ai jai, olipas tuo sypressikuja jo heti alussa kutsuvan näköinen. Tuo Val d’Orcia ei kuulostanut yhtään tutulta, kunnes katsoin kartasta ja totesin käyneeni siellä. 🙂 En koskaan vain ollut kuullut tuota koko alueen nimeä. Yövyimme Montalcinossa, jossa tehdään minun mielestäni Italian parasta viiniä eli Brunello di Montalcinoa. Juuri tuon viinin takia sinne menimmekin. Montalcino oli juuri tuollainen kukkulakaupunki kuin tuossa toisessa kuvassa näkyy. Montepulcianossa kävimme myös päiväretkellä. Odotan innolla kuvia ja tarinaa myös sieltä, vaikka kaupunki ei ihan Montalcinon kaltaista vaikutusta tehnytkään. Vino nobile ei pärjännyt brunellolle. 🙂

    Siena oli meillä samaisella matkalla ohjelmassa. Kaupunki on toki kaunis ja katedraali erityisesti viehätti. Tykkäsin kovasti noista raidoista. Silti Siena ei pärjännyt noille pienemmille kaupungeille viehätysvoimassa. Meilläkään ei ollut mitään pysäköintiongelmia heinäkuisesta ajankohdasta huolimatta. Puolivahingossa löysimme suoraan jollekin isolle pysäköintialueelle. Tosin sieltä oli vielä vähän kävelymatkaa historialliseen keskustaan.

    • Reply
      Heli Vihreältä kukkulalta
      23/01/2019 at 16:54

      Haha, mun mielestä Toscanan viinit kuuluu niihin sen yliarvostettuihin puoliin eli en jaa näkemystäsi Italian parhaasta viinistä:-) Meidän oli tarkoitus tehdä nyt tammikuun reissulla tuo kierros toisinpäin eli käydä Montalcinossa päiväretkellä, mutta auto perhana oikkuili. Kun saatiin simahtanut kaara mekaanikon avustuksella (törkeät 50 € sai minut ajattelemaan pahaa toscanalaisista) käyntiin siippa ilmoitti, että voidaan kyllä vielä kierrellä, mut auto pysyy koko ajan käynnissä. Joten Montalcino saa odottaa esim. vuotuisia viinijuhlia.

  • Reply
    Anna | Tämä matka -blogi
    21/01/2019 at 07:33

    Kiitos linkkauksesta!

    Tosiaan, myös talvella tuonne voisi matkustaa! Hämmästyttävän vihreää näyttää olevan.
    Sesongin ulkopuolella matkustamisessa on kyllä paljon etuja. Edullisempi hinta, vähemmän väkeä, suosittuihin hotelleihin mahtuu, löytyy pysäköintipaikkaa jne.

    • Reply
      Heli Vihreältä kukkulalta
      23/01/2019 at 16:55

      Niinpä, off the season on lempisesonkini 🙂

  • Reply
    Anu / Matkataan Mutkitellen
    25/01/2019 at 13:17

    Kiitos, ratkaisin kaksin minun ongelmaani. Toscanaan on tehnyt mieli jo useita vuosia mutta jo se ajatuskin siellä yleensä ryntäilevästä turistilaumasta on alkanut ahdistamaan. Matkoillaan haluaa nähdä mieluummin jotain aitoa paikallista. Toisaalta monena vuonna on jo peräkkäsin mietitty mihin etelä-Euroopassa sitä voisi talvella matkustaa. Kaupungit on aika turvallisia mutta jos haluaisi nähdä luontoakin. Toscana voisi siis olla vaihtoehto. Maisemat ovat todella kuin keskiaikaisista maalauksista.

    • Reply
      Heli Vihreältä kukkulalta
      26/01/2019 at 09:02

      Se hankalasti määriteltävä “aito paikallisuus” tuntuu tosiaan hautautuvan suosituissa kohteissa turismin alle, mutta toki sitä sesonkiaikaankin löytyy, kun tietää mihin mennä. Mutta talvella monet turistien suosimat kohteet ovat paikallisten hallussa, joten se “aitous” on enemmän pinnalla. Miinuspuolena tietysti on se, että palveluja on tarjolla vähemmän ja esim. majapaikat saattavat olla jäätävän kylmiä, koska huoneita lämmitetään vain, jos niissä on asiakkaita.

  • Reply
    Heidi / Maailman äärellä
    25/01/2019 at 19:20

    Italia on yksi minun suuria rakkauksistani, jossa käyn melkein joka vuosi, mutta jostain syystä en ole vielä kertaakaan ehtinyt Toscanaan. Totta kai minäkin sinne haluan. Olen miettinyt, että matkustaisin sinne syksyllä. Ehkäpä siellä ei silloin olisi enää kovin ruuhkaista, mutta voisi hyvällä onnella saada ripauksen lämmittävää aurinkoa.

    • Reply
      Heli Vihreältä kukkulalta
      26/01/2019 at 09:09

      Syksy on kuulemma uusi kevät ainakin Toscanan viinialueella, näin kertoi yksi viinitilallinen meille tammikuussa. Sesonki on venynyt lokakuuhun asti, mutta tottakai siellä on syksyllä vähemmän ruuhkia kuin kesällä ja tosiaan lämpökin voi vielä helliä. Itse olen kierrellyt lokakuussa usein Umbriassa ja Abruzzossa, ja niissä ei paljon muita turisteja ole näkynyt.

  • Reply
    Marttiina | Onioni.fi
    26/01/2019 at 03:22

    Mielenkiintoinen postaus! Ja upeita kuvia – on kyllä niin Maija Poppanen-maalausmaisema! Kieltämättä Toscana matkakohteena on vähän arveluttanut juurikin sen suositun maineen takia. Mutta kiva tietää, että maisemat ovat yhtä vehreät talvella. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä kivempi on suosia sesongin ulkopuolella matkustamista etenkin tunnetuissa kohteissa.☺️

    • Reply
      Heli Vihreältä kukkulalta
      26/01/2019 at 09:15

      Kiitos 🙂 Kesähän ei ole erityisen vehreä, sillä aurinko polttaa pellot ja niityt kullankeltaisiksi. Kaunis maisema on silloinkin ja kukkia ja köynnöksiä näkee tietysti enemmän.

  • Reply
    lena
    26/01/2019 at 08:21

    Val d’Orcia on ehdottomasti oma suosikkini tuolla, Sienakin oikein kiva. Pidän enemmän noista matalammista kukkuloista sypressipuineen, kuin pohjoisemman Toscanan välillä jylhistäkin maisemista. Vaeltaminen noilla kukkuloilla ja kivojen kylien pienet ravintolat voisivat hyvinkin sopia päivän täytteeksi, ja toki Sienasta löytyy sitten enemmän menoa ja meinikiä jos sitä haluaa.
    Mulla on (vähän kliseinenkin) haave noista seuduista tulevaisuudessa, katsellaan. Olisi ihanaa pystyä viettämään aikaa tuolla enemmän, mutta ongelma on se perus eli raha ja aika 😀

    Olen juuri tehnyt omaa sesongin ulkopuoliseen matkailuun liittyvää artikkeliani (aloitin sen vuosi sitten :D), ja ehkä tämän jutun innoittamana saan sen vihdoin ja viimein valmiiksi. Linkkaan tämän sinne. 🙂

    • Reply
      Heli Vihreältä kukkulalta
      26/01/2019 at 15:48

      Eihän kliseisissä haaveissa mitään vikaa ole, jos ne vaan tuntuu omilta 🙂 Sitä paitsi tietynlainen “omaperäisyyden” tavoitteluhan on jo klisee sinänsä. Jään odottelemaan juttuasi sesongin ulkopuolelta, oma lempisesonkini kun on!

  • Reply
    Sari / matkalla lähelle tai kauas
    26/01/2019 at 14:28

    En myöskään ole Toscanaa tajunnut vaikka kuullut juttuja olen. Kun katson Sienan, maaseudun ja teidän ruokakuvia, on pakko tuokin osa laittaa Bucket listalle. Kai se kaikki Italian maakunnat on syytä kiertää.

  • Reply
    Lotta-Maaria / delfiininselassa
    26/01/2019 at 15:17

    En olekaan tullut ajatelleeksi, että Toscana voisi olla myös talvikohde! Katedraalit ovat tietysti yhtä upeita talvellakin, ja turistimassojen puute silloin Sienan kapeilla kaduilla on varmasti hyvä juttu.

  • Reply
    VEERAPIRITA / Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa
    26/01/2019 at 16:15

    Kesäinen Toscana kiinnostaa enemmän, mutta toisaalta nyt kun mainitsit tuon 100 miljoonaa turistia, alkoi talvinen Toscana kiinnostamaan myös. On tuolla kyllä vain niin pirun upean näköistä oli kesä tai talvi!

  • Reply
    Eve, Jetlaggies
    27/01/2019 at 03:08

    Toscana on meille rakas paikka, mutta ne turistimassat – voi yök. Uskon silti vakaasti, että parhaimmillaan Toscana on silloin, kun löytää pueniä autenttisia paikkoja ja näkymiä sesongin ulkopuolelta, eikä muita matkaajia hyöri hunajapurkilla kuin maksimissaan kourallinen. Ja että tämä olisi vielä mahdollista<3! Talvinen tai alkukeväinen Toscana voisi olla hurmaavaa ja tekisi kovasti mieli kokea. Syksy käy myös. Mietin, mikä olisi luonnon kannalta kuvauksellisinta aikaa?

  • Reply
    Tanja / Tädin ja tytön matkablogi
    27/01/2019 at 17:01

    Tämä vahvistaa minunkin ajatusta siitä että talvella kannattaa reissata kohteissa, joissa sesonki on kesällä. Kesällä voi sitten lööbailla auringossa oikeastaan missä vain.

Leave a Reply