Castel di Tora: lumoavan kaunis kylä tunnin matkan päässä Roomasta
Kuten blogiani pitempään seuranneet tietävätkin, olen kylähullu. Eli siis heikkona kaikkiin idyllisiin pikkukyliin, enkä varmaan ikinä kyllästy italialaisiin keskiaikaisiin kukkulakaupunkeihin ja niiden kapeisiin mukulakivikujiin, vaikka perheeni kuinka väittäisi, että ne näyttävät kaikki samalta. Kun siis alkoi näyttää, että koronan vuoksi asetetut liikkumisrajoitukset oikeasti vähitellen puretaan, aloin
Aamupäivä Appia Anticalla – City-vaellus yli 2000 vuotta vanhalla tiellä
Onko se varma vanhuuden merkki, kun tuntee säänvaihtelut erinäisinä kolotuksina kropassaan? Pääsiäistä edeltävällä lomaviikolla saimme nauttia Roomassa hellelukemista, jotka romahtivat arjen alettua. Samaan aikaan iski myös itkuhuudon partaalle ajanut, sietämättömiin mittoihin äitynyt selkäsärky. Kesti viikon ennen kuin tajusin, että näillä asioilla voi olla yhteyttä. Selkäsärky johtuu
Ei aina käy niin kuin haaveillaan
Subiaco on pieni keski-aikainen kaupunki vajaan 80 kilometrin päässä Roomasta. Se on ollut unelmakohteeni jo kuukausia, siitä asti, kun näin ensimmäiset kuvat siitä Instagram-fiidissäni. Olen ihan heikkona keskiaikaisiin kyliin ylipäätään, mutta kuvien perusteella Subiaco vaikutti sellaiseksikin poikkeuksellisen kauniilta pittoreskeine piazzoineen ja kapeine mukulakivikujineen. Siellä on vielä
Bracciano-järvi ja sen idylliset rantakaupungit
Olen huomannut, että suomalaiset voi jakaa karkeasti meri-ihmisiin ja järvi-ihmisiin. Itse kuulun ehdottomasti jälkimmäisiin. Tai no, oikeasti olen eniten ehkä uima-allasihminen, mutta luonnonvesistä järvi on mieluisampi. Ihailen merta mieluiten kaukaa: vaikka sen aaltoihin onkin silloin tällöin on mukava sukeltaa, sen suola kirvelee silmiä ja maistuu suussa ja aallokko