Sant’Agostinon basilika ja 3 siihen liittyvää skandaalia

Ihan Rooman historiallisen keskustan ytimessä, kivenheiton päässä Pantheonilta ja Piazza Navonalta on kirkko, jossa on henkeäsalpaava Caravaggion maalaus, hieno Rafaelin fresko ja Sansovinon koskettava veistos kolmesta sukupolvesta: Jeesus-vauvasta, Neitsyt Mariasta ja tämän äidistä. Kirkon julkisivu edustaa ensimmäisiä renesanssityylisiä fasadeja Roomassa ja se on päällystetty Colosseumista lähtöisin olevalla travertiinilla. Itse kirkko on kaunis kuin mikä häikäisevän sinisine kattoineen ja kultaisine kaarineen. Lisäksi kirkolla ja sen taideaarteilla on kiinnostava historia. Yksikin näistä ominaisuuksista riittäisi varmaan vetämään kirkon täyteen turisteja missä tahansa muualla, mutta Roomassa tässä Sant’Agostinon basilikassa on vain kourallinen kävijöitä.

Roomassa ja sen yli 900 kirkossa on ylitarjontaa taideaarteista, freskoista ja mosaiikeista niin, että monet mainitaan hyvin suppeasti tai jäävät jopa mainitsematta matkaoppaissa. Itsekin olen kävellyt Sant’Agostinon kirkon (tai ainakin sen pienen sivukujan, jolla se sijaitsee) ohi varmaan kymmeniä kertoja, enkä olisi sisälle kirkkoon hetken mielijohteesta poikennut itsekseni. Kävin kirkossa vasta vähän aikaa sitten, kun osallistuin Roomassa asuville suomalaisille suunnatun kulttuuriseuran Ikuinen Rooma järjestämälle Caravaggio-kävelykierrokselle. Barokin mestarin Caravaggion kohua ja närkästystä herättänyt maalaus Madonnaa di Loreto onkin Sant’Agostinon kuuluisin teos, vaikka sen äärelle kerääntyy huomattavasti vähemmän väkeä kuin kulman takana olevan San Luigi dei Francesi-kirkon kolmea Caravaggion maalausta. Caravaggion maalauksen lisäksi Sant’Agostinoon liittyy muitakin kohutarinoita. Tässä kertomani kolmen skandaalin perusteella voisin vaikka mainostaa postaustani iltapäivälehtien tyyliin “Onko tässä Rooman skandaalinhuuruisin kirkko??”

Skandaali nro 1: Caravaggion Madonna di Loreto

Sant’Agostinon ensimmäisestä kappelista vasemmalta löytyvä Caravaggion maalaus Madonna di Loreto tai Madonna di Pilgrimi, suomeksi siis Pyhiinvaeltajien Madonna (1604 – 1606) oli aikanaan skandaali, koska se esittää hyvin realistisen ja arkisen kuvan niin Mariasta kuin iäkkäistä ja köyhänpuoleisista pyhiinvaeltajistakin likaisine jalkoineen. Niin likaiset Madonnan eteen polvistuneen pyhiinvaeltajan jalat olivat, että maalauksen alunperin tilannut kirkko kieltäytyi ottamasta maalausta niiden vuoksi. Luultavasti kirkko tosin käytti likaisia jalkoja tekosyynä, sillä maalaus herätti huomattavaa kohua myös sen vuoksi, että Neitsyt Marian mallina toimi aikanaan tunnettu prostituoitu Maddalena Antognetti, “Lena”, jonka kanssa Caravaggio oli ns. läheisissä suhteissa. Paljasjalkainen Madonna näyttää maalauksessa juuri niin väsyneeltä niin kuin nyt nelivuotiasta poikaa yhä sylissään kantavan äidin voi kuvitellakin näyttävän. Vaikka hän näyttääkin ikään kuin leijuvan ilmassa.

Taustalla olevan talon ovea varten Caravaggio kävi Loretossa, Anconan maakunnassa n. 300 km päässä Roomasta, jonne enkelit lennättivät Jeesuksen lapsuuden kotitalon Egyptistä. Tuota noin, köh köh, ehkä en kommentoi tätä uskomatonta pötyä ihmettä enempää. Huom. Jos menette katsomaan teosta (suosittelen!), niin muistakaa ottaa mukaan muutamia kolikkoja, jotta saatte maalauksen valaistua, sillä se ei muuten pääse oikeuksiinsa.

Skandaali nro 2: Rafaelin profeetta Jesajaa esittävä fresko

Myös satakunta vuotta aiemmin valmistunut Rafaelin profeetta Jesajaa esittävä fresko (1512) herätti kohua, sillä se on saanut selvästi vaikutteita Michelangelon Sikstuksen kappelin freskoista. Michelangelo maalasi tunnetusti kattofreskojaan lukkojen takana, eikä päästänyt ketään –  ei edes paavia – katsomaan keskeneräistä työtään. Mutta kerran kuitenkin hänen poissa ollessaan Bramante päästi ystävänsä Rafaelin salaa vilkaisemaan keskeneräisiä freskoja. Nämä tekivät Rafaeliin niin suuren vaikutuksen, että hän muutti jo aloittamansa Sant’Agostinon kirkkoon tilattua profeetta Jesajaa esittävää freskon maalaustyyliä ja sommittelua. Nyt pulleiden putti-poikien välissä istuvan Jesajan asento ja spiraalimainen tapa, jolla hän pitää kääröä, on lähtöisin Michelangelolta. Yhtäläisyys on niin selvä, että huhuttiin aikoinaan, että Michelangelo olisi palkannut Rafaelin maalaamaan osan Sikstuksen kappelin freskoista.  Michelangelo näytti siis syystäkin hapanta naamaa aina kun Rafaelia kehuttiin. Mutta toisaalta osasi hän arvostaa Rafaelin aikaansaannosta (tai ehkä juuri omaa vaikutustaan siinä).  Nimittäin kun freskon tilaaja näytti sitä Michelangelolle ja epäili Rafaelin veloittaneen maalauksesta liikaa, niin Michelangelon sanotaan näpäyttäneen, että jo pelkästään Jesajan polvi on tämän maksaman summan arvoinen.

Skandaali nro 3: Sant’Agostino tunnetaan prostituoitujen kirkkona

Sant’Agostino tuli renesanssiaikana tunnetuksi myös prostituoitujen kirkkona, joita Roomassa olikin 500 vuotta sitten varsin runsaasti. Esimerkiksi 1400-luvun alussa vain 50 000 asukkaan Roomassa oli 7000 rekisteröityä kurtisaania. Jos päälle laskee vielä laittomat prostituoidut, niin melkoinen prosentuaalinen osuus kaupungin väestöstä oli maailman vanhimman ammatin harjoittajia. Renesanssiaikaan Sant’Agostino oli ainoa kirkko, johon prostituoidut saivat mennä. Sant’Agostinon sunnuntaimessusta tulikin varsinainen viikottainen tapahtuma, kun kauniit kurtisaanit ja prostituoidut marssivat kirkkon etupenkeille yliampuvissa ja koristeellisissa asuissaan  ja kirkon takaosa täyttyi heitä tuijottavista uteliaista ihmisistä.

Nykyään Sant’Agostinon basilika on suosittu kastekirkko, jonka Madonnaa ja lasta esittävän patsaan viereen monet tuovat lapsensa syntymästä kertovan muoviruusukkeen. Vähän ironista minusta.

Kiitos vielä suomalaiselle (viralliselle) matkaoppaalle Leena Knuuttilalle mainiosta opastuksesta ja näiden tarinoiden tietooni saattamisesta. Mahdollisista väärin muistamisista ja muista tietovirheistä olen tietenkin vastuussa itse.
Sant’Agostino in Campo Marzio, Piazza Sant’Agostino
Avoinna 7.45 – 12 ja 16 – 19.30