Instagram

Muu Italia

Ponza: Tyrrhenanmeren pieni helmi

24/08/2018

Rakastuin Ponzaan ensisilmäyksellä, kun pastellinväristen talojen rivi ilmestyi lautan horisonttiin. Miksi ihmeessä meiltä kesti niin monta vuotta ensitapaamiseemme! Ponzan saari on nimittäin kuulunut jo vuosia suunniteltujen käyntikohteideni kärkipäähän. Parina edellisenä vuonna vierailu on ollut erittäin lähellä, mutta olemme joutuneet perumaan ystävien kanssa sovitun reissun ja jo varatut majoitukset pojan polvivamman vuoksi, joka olisi estänyt uimisen. Sillä vaikka Ponza onkin kaunis katsella, niin sukeltaminen täydellisen turkoosinväriseen mereen on kuitenkin Se Juttu saarella!

Rentouttava rantaloma ja kristallinkirkkaassa meressä uiminen mielessä päätin siis viimein suunnata koulujen päättymisen jälkeen kesäkuun viimeisellä viikolla Ponzaan yhdessä parin 15-vuotiaan nuorukaisen ja koiran kanssa, kun puolison työmatka Japaniin esti perinteisen yhteisen lomanaloituslomamme.

 

Ponzan satama

Ponza Porto

Aamu-uintipaikkani Ponzalla

Ponzaa kuvataan usein saarena, jota turistit eivät vielä ole löytäneet. Minään kätkettynä salaisuutena sitä ei voi kuitenkaan pitää, sillä sen sijainti Rooman ja Napolin puolessa välissä tekee siitä varsin suositun lomakohteen etenkin roomalaisten keskuudessa. Mekin törmäsimme muutaman päivän vierailumme aikana kesäkuun lopussa lukuisiin pojan koulukavereihin ja muihin puolituttuihin. Saarella kuultu englanti ja muut kielet ovat yhä kuitenkin todennäköisemmin Italiassa asuvien expatien kuin turistien puhumaa, sillä ulkomaalaiset turistit suuntaavat edelleen Tyrrhenanmeren suositummille saarille kuten Caprille ja Ischialle, Sardiniasta ja Sisiliasta nyt puhumattakaan.  Mutta toki sana Ponzastakin on levinnyt, törmäsimme Ponzassa jopa muihin suomalaisiin, jotka olivat tulleet sinne ihan Suomesta asti lomamatkalle 🙂

Sinänsä törmääminen saarella samaan aikaan oleviin tuttuihin tai maanmiehiin on lähes väistämätöntä, sillä Ponza on pikkuruinen. Se on vain yhdeksän kilometriä pitkä ja 2,5 kilometriä leveä leveimmältä kohdaltaan. Mun piti tarkistaa tämä useammasta lähteestä, sillä paikan päällä saari tuntuu korkeuserojen ja mutkittelevien teiden vuoksi paljon isommalta. Omalla autolla Ponzalle ei ole mitään järkeä tulla, sillä parkkipaikkoja ei yksinkertaisesti ole. Kylien ja rantojen välillä kulkee kätevä pieni bussi, johon lippu maksaa 1,5 euroa. Myös moottoriavusteisia pyöriä ja skoottereita oli vuokrattavana.

Ponza meren ja taivaan välissä

Le Forna

Ponzan uskomattoman turkoosi meri ja kiviset rannat olivat kauniita katsella

Saaren pienuuden ja lyhyiden välimatkojen vuoksi useimmat ystäväni neuvoivat majoittumaan satamakylään eli Portoon, koska siellä on paljon ravintoloita, pikkuputiikkeja ja muutenkin vilkkaampaa elämää. Neuvottelin asiasta nuorten matkakumppanieni kanssa ja päädyimme yhteistuumin painottamaan majapaikan sijainnissa ennemmin kävelymatkaa rannalle kuin ravintolatarjontaa. Löysin paikallisten loma-asuntoja välittävältä sivustolta sijainniltaan loistavan ja muutenkin mukavan apartementon Le Fornan kylästä, puolivälistä rinnettä, jolta johtaa polku Piscine Naturaliin eli rantakallioiden muodostamien luonnon omien uima-altaiden luo. Oli ihanaa luksusta laskeutua portaita aamu-uinnille ennen muiden  saapumista paikalle. Myöhemmin päivällä viehättävä rantakallio täyttyi niin muista uimareista kuin vuokrattavista aurinkopedeistä ja -varjoista niin, että siltä sai ajoittain etsiä tilaa, mihin pyyhkeensä kehtaisi levittää. Mutta tämä on ehkä ongelma vain meille suomalaisille, joilla henkilökohtaisen tilan tarve on vähän suurempi kuin vaikkapa italialaisilla. Koirat olivat muuten tervetulleita myös kaikille rannoille.

Ponzan kalliorantaa ja uskomatomman kirkas turkoosi meri

Ponza Piscine Naturali eli luonnon oma uima-allas

Lähirannalla viihdyimme vallan mainiosti puolitoista päivää – tai no, itse olisin viihtynyt kyllästymättä pitempäänkin. Kolmantena päivänä lähdimme koko päivän veneretkelle Ponzan ympäri.  Oikeastaan haaveissani oli venematka läheiselle Palmarolan saarelle, jonka uimapaikat on kuulemma vielä Ponzaakin upeammat, mutta kovan tuulen vuoksi sinne ei veneretkiä järjestetty.  Mutta kyllä Ponzan rannoiltakin löytyi idyllisiä poukamia, joissa hypellä veneen kannelta turkoosiin mereen ja luolia, joiden läpi saattoi uida. Venematkan hintaan kuului myös lounas viineineen ja muine normaaleine ruokajuomineen – yksinkertainen tomaattipasta ja muovimukista nautittu pöytäviini maistuivat uskomattoman hyvältä veneen kannella nautittuna!

Mereltä käsin veneen kapteeni Luca osoitteli taloja ja muita paikkoja ja tiesi kertoa paljon tarinoita Ponzasta, eikä kaihtanut kriittisiäkään puheenvuoroja kasvavaa turismia kohtaan kuten saaren kärjessä olevan luostarin myymistä hotelliketjulle, joka suunnittelee sen muuttamista luksushotelliksi. Nyt luostariin pääsee vain kävellen kapeaa siltaa myöten, mutta tietenkin sinne nyt rakennettaisiin tie myös autoille. Kieltämättä suunnitelma kuulostaa tuhoisalta niin pienen saaren luontoa kuin historiaakin ajatellen.

Historiasta puheen ollen,  Ponza on säilynyt massaturismilta pitkälti sen vuoksi, että se oli viime vuosisadan puoleen väliin asti lähinnä vankilasaari, johon Rooman yksinvaltiaat Galiculasta Mussoliniin asti karkoittivat poliittisia vihollisiaan. Kyllä muinaiset roomalaiset/ italialaiset sitten osaavat: mikä nyt olisi pahempi rangaistus kuin joutua karkoitetuksi kuvankauniille saarelle turkoosinvärisen meren äärelle!

Tuisku oli tietenkin tervetullut myös veneretkelle.

Naapuriveneen koira oli innokkaampi uimari kuin omani.

Tämän luolan läpi pääsi uimaan

Veneretken uimapaikkoihin ei pääse kuin veneellä

Jos nyt jotain moittimista Ponzan paratiisisaaresta pitää sanoa, niin ruoka- ja ravintolatarjonta oli aikamoinen pettymys. Olin haaveillut syöväni koko saariloman ajan vain vasta pyydettyjä mereneläviä, mutta niitä ei yllätyksekseni ollut juurikaan tarjolla. Le Fornan kylässä oli tosin vain yksi pizzeria-ravintola, jonka puu-uunissa paistetut pizzat olivat ihan hyviä, mutta toisena iltana tilaamani fritto misto lötköine anjoviksineen lähes pahaa. Kuulemani mukaan tilanne ei ole paljon parempi ravintoloita täynnä olevassa Portossakaan, vaikka siellä on myös Michelin-tasoisiakin ravintoloita. Toisaalta kun nuoret seuralaiseni halusivat pizzaa jo neljättä iltaa peräkkäin, päättelin, ettei tällä kertaa kannata satsata gourmet-elämyksiin ja matkustaa pitkiä matkoja esimerkiksi niihin hyviin ravintoloihin, joita veneretken kapteeni Luca suositteli.

Satamakylä Portossa vietimme muutaman tunnin parina iltapäivänä. Se on varsin idyllisen kalastajakylän näköinen paikka, mutta pieni kiertely sen kapeilla kujilla osoitti, että enin osa pienistä putiikeista on suunnattu niille, joiden ei tarvitse katsoa hintalappua. Ravintoloiden ja kahviloiden hintataso on sama kuin Roomassa tai ehkä hieman korkeampi.

Porton rantabulevardia outoine jouluvaloineen

Auringonlasku Le Fornassa

Miten Ponzaan pääsee (ja kannattaako sinne mennä)?

Ponzaan pääsee lautalla tai kantosiipialuksella Anziosta, Formiasta, Terracinasta ja kantosiipialuksella Felice Circeolta. Lauttojen aikataulut ja niiden muutoksen löytyvät Ponza Viaggin sivuilta. Lauttalippujen hinta vaihtelee noin 19:stä eurosta 28:aan euroon lautan nopeudesta riippuen. Lippu kannattaa ostaa etenkin kesäviikonloppuina ja elokuussa etukäteen netissä, ettei jää rannalle ruikuttamaan.

Suosituin lähtöpaikka Ponzaan on Formia, jonne pääsee Roomasta Terminin asemalta sekä paikallisjunalla (8,20 €) että Intercityllä (18 €). Formia/ Gaetan asemalta on kilometrin verran matkaa satamaa. Suunnilleen sama kävelymatka on myös Anzion asemalta satamaan. Anzioon lähtee junia kerran tunnissa Terminiltä (junalippu vain 3,60 €), mutta lauttoja menee harvemmin kuin Formiasta. Itse menin Ponzaan Anziosta omalla autolla, jonka jätin sataman parkkiin (50 €/ 4 päivää), koska en halunnut säätää Rooman julkisissa matkatavaroiden, parin teinin ja koiran kanssa. Meno-paluu -lippu Ponzalle maksoi etukäteen netistä ostettuna 52 euroa ja matka kesti reilut 1,5 tuntia lauttamatka. Koiran vuoksi jouduin viettämään sen kannella ilman mitään mukavuuksia, mutta sisällä olevat penkit näyttivät ihan mukavilta. Paluumatkalla kannelle ei päästetty muita matkustajia tuulen vuoksi.

Kannattaako Ponzalle sitten lähteä lomalle? Kuten sanottu, ihastuin siihen ensi silmäyksellä, joten vastaukseni on ehdottomasti kyllä, mutta vain muutamaksi päiväksi (kerrallaan). Viikossa saari saattaa olla niin läpikotaisin koluttu, että se voi käydä pitkästyttämään. Enkä missään tapauksessa menisi sinne elokuussa, enkä ehkä heinäkuun viikonloppuinakaan. Nyt Ponzassa mahtui rentouttavasti olemaan ja uuttakin tekemistä jäi vielä seuraavaa kertaakin varten. Nähdään pian uudestaan, Ponza!

Tykkää ja jaa:

    Leave a Reply