Instagram

Muu Italia

Perugia – opiskelijoiden, suklaan ja jazzin kaupunki

18/02/2019

Kun tytär lähti vuosi sitten opiskelemaan Lontooseen ja poika aloitti lukion, huomasimme puolison kanssa olevamme ihan uudessa elämänvaiheessa: meillä on nyt nimittäin mahdollisuus matkustaa kahdestaan ensimmäistä kertaa 20 vuoteen! Totta se on, emme ole olleet paria hotelliyötä lukuunottamatta reissussa kahdestaan esikoisen syntymän jälkeen, koska mummot ovat olleet liian kaukana, eikä muita hoitajiakaan ole päiväkausiksi ollut. En pidä tätä minään suurena puutteena, sillä ehdimme matkustaa kahdestaan ihan riittävästi ennen lapsia ja perheenlisäyksen jälkeenkin kumpikin on päässyt reissuun myös yksikseen, siis ilman perhettä. Minusta on ollut mukava matkustaa koko perheen kanssa ja olisi tuntunut suorastaan oudolta lähteä matkalle kahden ilman lapsia. Nyt kun “lapsetkin” reissaavat jo ilman vanhempiaan muun muassa kaiken maailman kouluretkillä, me kuitenkiin voidaan sillä välin kokeilla, onnistuuko matkailu vielä ihan kahden kesken.

Ensimmäiselle yhteiselle pitkälle viikonloppumatkalle vaihtoehtoja oli valtavasti. Lissaboniin! Ei kun sittenkin johonkin Espanjaan! Ei kun Kroatiaan! Viikonlopun lähestyessä yksi kerrallaan ne kuitenkin karsiutuvat hintojen nousuun, mahdottomiin lentoaikoihin tai muuhun vastaavaan käytännön ongelmaan. Aikaakin oli vain kaksi yötä. Mihin sitten päädyimme? No jälleen kerran lähimatkalle Umbriaan, tällä kertaa Perugiaan, joka on ollut listallani jo pitkään. Mentiin sentään junalla, että olisi edes vähän erilaista kuin aiemmilla Umbrian matkoillamme. Ja kiittäähän se ympäristökin siitä, kun ei lennetty parin yön takia kauemmas. Eikä Perugia ollut loppujen lopuksi ollenkaan hullumpi valinta.

Perugia

Näkymä Perugiaan

Historiallinen, mutta nuorekas ja kansainvälinen vanhakaupunki

Romanttinen viikonloppumatkamme alkoi pienellä pettymyksellä. Ajattelin nimittäin satsata johonkin päheään hotelliin, kun kerran ajassa ja matkakustannuksissa säästettiin. Poreammeen, kuntosalin ja uima-allaskuvien perusteella valitsemani  Giò Wine e Jazz -hotelli ei mennyt kuitenkaan ihan nappiin, sillä “juniorsviitti” oli tavallinen ankea hotellihuone, ikkunasta oli näkymä parkkipaikalle, poreamme ei toiminut, kuntosali osoittautui suunnilleen yhdeksi kuntopyöräksi kellarissa, eikä kattoterassille edes päässyt. Siellä olevan uima-altaan en odottanutkaan olevan auki enää lokakuussa yli 20 asteen lämpölukemista huolimatta. No eihän me nyt hotellissa tultukaan aikaa viettämään (tai no, minä ainakaan), joten ihan sama. Sitä paitsi hotellin ravintola oli törkeän hyvä! Päädyimme syömään siellä molempina iltoina, ruoka ja palvelu oli sitä kaipaamaani luksusluokkaa!

Hotelli sijaitsi Perugian modernimmalla puolella. Vanhaan kaupunkiin kiipeäminen käy kiitettävästi kuntoharjoituksesta, mutta onneksi sinne pääsee kätevästi myös minimetrolla, joka oli puolison sanoin “söpöintä heti koiranpentujen jälkeen”. Oletteko samaa mieltä?

Portaita, paljon portaita. Perugia

Portti Perugiaan

Perugia

Perugian vanhakaupunki on todella vanha, sillä kaupungin historia ulottuu aina etruskien aikoihin asti. Tällaiselle historiafriikille se tarjoaa siis ihan uskomattomia elämyksiä! Perugiassa voi kävellä roomalaisella akveduktilla ja käydä etruskien aikaisessa kaivossa. Ensin mainittu eli aamukävely akveduktilla oli suorastaan maagista, kaivossa käynti sen sijaan vähän hirvitti. Sen päällä kun kuljettiin lasista siltaa pitkin ja lasin läpi voi suoraan nähdä 300-luvulta peräisin olevan kaivon syövereihin.

Vaikka Perugian  kapeat mukulakivikujat huokuvat historiaa, niin se on samalla tavallista keskiaikaista italialaiskaupunkia nuorekkaampi ja kansainvälisempi. Perugiassa on nimittäin kaksikin yliopistoa, vuonna 1308 perustettu Università degli Studi di Perugia ja ulkomaalaisille suunnattu Università per stranieri. Lisäksi kaupungissa on kuvataideakatemia, konservatorio, kääntäjien ja tulkkien koulutuslaitos ja monia muitakin pienempiä instituutteja. Opiskelijoiden runsaus näkyi mukavasti myös kaupungin ravintola- ja baaritarjonnassa ja niiden hinnoissa, sillä panino-baareja ja muita edullisia ruokapaikkoja oli riittämiin historiallisessa keskustassakin. Yliopistojen ympäristössä oli etnisiä ravintoloitakin enemmän kuin vaikkapa Roomassa. Ihan kuin olisi ulkomailla ollut! Kävimmekin yhdessä täpötäydessa kiinalaisessa ravintolassa toisena päivänä lounaalla. Ei ehkä maailman mieleenpainuvin ateria, mutta ihan hyvä ja mukavaa vaihtelua italialaiseen ruokaan (siihenkin voi kyllästyä, uskokaa pois).

Perugian akvedukti aamulla

Perugia

Perugia

Etruskien hauta, eiku kaivo Perugiassa

Konferenssikaupungin hullumpi puoli

Perugia on tunnettu suklaastaan. Maine perustuu tosin lähinnä sieltä lähtöisin olevan Perugina-yhtiön Baci-konvehteihin (suom. suukot), joita viedään ympäri maailmaa. Maine suklaakaupunkina näkyi katukuvassa, pieniä suklaapuoteja oli siellä täällä. Lisäksi Perugian vuotuisten suklaafestivaalien valmistelut oli jo aloitettu, ne olisivat olleet viikkoa myöhemmin.  Tosin yhden suklaapuodin konvehteja maisteltuani tuomitsinkin, että Perugian kuuluisa suklaa sopii lähinnä kaduille rakennettavien veistosten materiaaliksi, sen verran kuivaa ja vanhan makuista suklaa oli. Suklaan lisäksi Perugia tunnetaan myös jazzista, sillä sellä pidetään Italian kuuluisimmat jazz-festivaalit aina heinäkuussa. Ja paljon muitakin pienempiä festivaaleja ja konferensseja.

Tiesittekö muuten, että lentoyhtiöille maksetaan suuria summia, jotta he levittäisivät taivaalle kemikaaleja jostain huippusalaisesta syystä, kuten ihmisten määrän vähentämiseksi, mielten manipuloinniksi tai aseiden testaamiseksi? Todisteena kemikaalivanoista (engl. chemtrails) on pidetty joidenkin lentokoneiden peräänsä jättämiä vanoja, sillä kaikki koneet eivät sellaisia jätä. Tämänkin opin Perugiassa, sillä vanhan kaupungin viehättävällä keskuspiazzalla, Piazza IV Novembrella, kanniskeltiin tästä salaliitosta kertovia kylttejä. Lisää tietoa hallitusten juonimista kemikaalivanoista oli piazzan laidalla olevassa palazzossa, jossa pidettiin salaliittoteoriaan uskovien konferenssia. Mies oli kuullut näistä hörhöistä teoriasta ennenkin ja halusi ehdottomasti mennä kuuntelemaan. Mentiin, mutta kauan en kyllä kokouksessa kauan kestänyt. Olin oikeasti kuolla, kun valkokankaalle lävähti todisteeksi tästä kansalaisten myrkytysyrityksestä suttuinen kännykkäkuva toisensa jälkeen lentokoneiden kemikaalivanoista ja puhuja ääni väristen vakuutti kuvien olevan ihan aitoja, heidän itsensä (salaa?) ottamia kuvia. Siis oikeasti, kuvia ihan tavallisista lentokoneen taivaalle jättämistä vanoista. Meitä on kyllä moneen junaan.

Ei kai taivaalla nytkin ole sellainen lentokonevana?!

Chemstrail salaliitto

Paljon tekemistä ja nähtävää…yhdeksi päiväksi

Perugia oli siis oikein viehättävä ja monipuolinen kaupunki, enkä varsinaisesti kadu valintaani: meillä oli siellä oikein mukavaa. Mutta olihan se nyt päivässä aika perusteellisesti nähty. Tuntui, että toisen päivän lounaaseen mennessä oli koluttu varmaan joka ikinen kuja ja näköalatasanne, pistäydytty etruskien kaivossa ja Rocca Paolinan huoneissa, käyty  kirkoissa ja ihmetelty pää kenossa outoja freskoja. Ja tietenkin pysähdelty kahville, aperol spritzille, voileivälle, lounaalle ja aperitivolle. Niinpä päätettiin lähteä iltapäiväksi Assisiin, jonne pääsee Perugiasta kätevästi junalla parissa kymmenessä minuutissa. Tai niinhän minä luulin, mutta taidan kerrankin tehdä Assisista ihan erillisen jutun.

Näkymä Perugian vanhankaupungin muureilta
Vanha kirkko Perugiassa

Tehtiin kypsiä tulkintoja tästä freskosta.

2019-02-18_10-40-14

Ensi viikolla meillä olisi muuten taas mahdollisuus lähteä kahden jonnekin. Tai oikeastaa kolmestaan, sillä koiralle ei ole hoitajaa. Onko ehdotuksia?


Piditkö lukemastasi? Voit seurata blogiani myös Blogit.fi ja
Bloglovinin kautta.


Tykkää ja jaa:
  • Reply
    Peter
    20/02/2019 at 20:42

    Italialaisiin makeisiin en ole ikinä ihastunut, mutta näitä Perugian Baci -suklaita myydään turkulaisessakin Italia-kaupassa. Niitä on tullut saatua lahjaksi ihan täältäkin ostettuina. Minun Perugiani jäi kävelyksi historiallisessa keskustassa. Minulle jäi mieleen keskiaika- (ja Harry Potter-) kamaa myyvät kaupat ja hyvä ja halpa lounaspalapizza . No huhtikuussa voi mielikuva Perugiasta muuttua uuden visiitin myötä. Nämä kuvat jo antoivat lupauksen vähän kiehtovammasta paikasta…
    Sen perusteella mitä olen postauksiasi lukenut niin uskallan ehdottaa tulevia viikonloppuja varten seuraavia paikkoja: Jos hiilijalanjälki ei pelota niin lento Malagaan ja viikonloppu Cordobassa tai Granadassa. (pääsee helposti julkisillakin). Jos minä asuisin Roomassa niin voisin tehdä viikonloppureissun Montefalcoon ja Bevagnaan ellette jo ole kyllästymiseen asti niissä paikoissa käyneet (vaikka sieltä Assisista käsin). Kaikkeahan saa ehdottaa…

    • Reply
      Heli Vihreältä kukkulalta
      22/02/2019 at 09:46

      Kiitos, oikein hyviä ehdotuksia kaikki! Ihan minun makuuni 🙂 Tuo Bevagna oli ihan uusi paikka, nyt vähän harmittaa, ettei sittenkään menty Perugiaan autolla, olisi sitten voinut kierrellä enemmän ympäristöäkin. Mutta mukavaa oli vaihteeksi viipyä pitempään yhdessä paikassakin. Espanjaan mennään keväällä tai alkukesästä, paikka on vielä hakusessa. Sielläkin hienoja kaupunkeja kun riittää.

  • Reply
    Jenna / Citylights & Sunsets
    25/02/2019 at 10:33

    Onpa kurjaa, jos odotukset hotellia kohtaan ei täyty millään tasolla, varsinkin jos on oikein ajatuksella halunnunut panostaa vähän viihtyisämpään majoitukseen. Tiedän tunteen, ikävä kyllä. Kaupunki näyttää muuten ihanan idylliseltä. Italia on kyllä käsittämättömän monipuolinen matkailumaa! En malta odottaa toukokuussa siintävää reissua Milanon kautta Varennaan ja sieltä vielä autoillen Svetisin Luganoon. Aikaisemmin olen jo ihastunut Italiassa Milanoon, Toscanan alueeseen ja Sardiniaan.

    • Reply
      Heli Vihreältä kukkulalta
      25/02/2019 at 16:42

      En yleensä satsaa hotelliin, kunhan on siisti, suihku toimii ja sänky nukkumiseen sopiva. Nämä kaikki täyttyivät toki nytkin ja paikan ravintola oli tosiaan huippuluokkaa. Takaan, että ihastut myös Pohjois-Italian järvialueeseen ja Luganon seudullakin on niin kaunista, että silmiä häikäisee! Italiasta löytyy kyllä kaikkea.

  • Reply
    Siiri / Pilkettä-blogi
    25/02/2019 at 16:27

    Minä mietinkin minkälainen paikka kuvissa ihailemani Perugia oli – kiitos perusteellisesta reissukertomuksesta! 🙂

    • Reply
      Heli Vihreältä kukkulalta
      25/02/2019 at 16:43

      Perugia oli kyllä kuvauksellinen paikka!

  • Reply
    Anna K. - Kaukaa haettua
    25/02/2019 at 19:00

    Aivan ihastuttavan kaunis kaupunki! Nuo värikkäät talot ja kapeat kujat, miten voi portaatkin olla noin kauniit. Menisin vaikka heti jos pääsisin. Italiassa ei ole tullut käytyä vähään aikaan, kyllä taas olisi syytä. Minimetro oli söpö ja lentokonevanat hauska juttu! Eiköhän pakokaasut olis se olennaisempi pelon aihe.

    • Reply
      Heli Vihreältä kukkulalta
      01/03/2019 at 09:07

      Kapeat kujat ja portaat on heikkouteni! Rentoudun niillä paremmin kuin luonnossa ja liikuntaakin tulee ihan mukavasti.

  • Reply
    Jenna / Huge passion for life
    25/02/2019 at 19:36

    Näyttää kyllä viehättävältä pikkukaupungilta, mutta uskon, että se on varmasti päivässä nähty. Tuollainen hotelli-pettymys on niin ärsyttävää., etenkin jos kerrankin on halunnut panostaa siihen hotelliin. Näitä on sattunut omalle kohdalle aika monta.

    • Reply
      Heli Vihreältä kukkulalta
      01/03/2019 at 09:09

      Onneksi pettymys ei pilannut matkaa ja hotellin ravintola pelasti paljon! En tiedä sitten, olisiko Perugiasta unelmahotellia löytynytkään, ei muutkaan näkemäni oikein vakuuttaneet.

  • Reply
    Sari / matkalla lähelle tai kauas
    27/02/2019 at 19:59

    Enpä ole Perugiasta ennen kuullutkaan. Hetken kyllä pohdin, että pitää katsoa kartasta, missä paikka on kunnes se paljastui jutusta. Voisin ihastua kylään. Eikö ole metka elämänvaihe tuo kun lapset lentää pesästä? Meillä on ollut se jo kolmisen vuotta.

    • Reply
      Heli Vihreältä kukkulalta
      01/03/2019 at 09:18

      Uusi ja jännittävä elämänvaihe on tulossa kyllä. Ikävä ja haikeus kuuluu asiaan, mutta enemmän olen ylpeä siitä, että poikasten siivet kantaa 🙂

  • Reply
    Sateenmuru
    02/03/2019 at 08:27

    Jazz ja suklaa – täydellinen yhdistelmä! Meidän piti syksyllä ajella näillä seuduilla, mutta matkamme tyssäsi (hyvissä merkeissä!) Roomaan. Perugia oli itselleni uusi tuttavuus, mutta noista kemikaali-tyypeistä olen kuullut. : )

    • Reply
      Heli Vihreältä kukkulalta
      03/03/2019 at 08:54

      Perugian jazz-festivaalit ovat kyllä kuuluisat. Esiintyjistä en osaa sanoa, kun en sitä musiikkigenreä juurikaan seuraa.

  • Reply
    Merja / Merjan matkassa
    02/03/2019 at 08:36

    Meillä on tuo sama elämänvaihe menossa ja reissuun lähteminen on helpompaa ja halvempaa 🙂 Mutta kieltämättä olen ikävöinyt lapsia reissuilla, joten on tässä vielä totuttelemista. Olen myös toivonut, että yhteistäkin matkoja tulisi vielä ja tuleehan niitä, kun vaan jälkikasvua pyytää mukaan. Minimetro oli kyllä tosi söpö. Lentokoneiden vanoista kertova salaliittoteoria taas sellaista hölynpölyä, että huh huh. Kuka noihin oikeasti uskoo?

    • Reply
      Heli Vihreältä kukkulalta
      03/03/2019 at 08:57

      Tässä vaiheessa vähän salaa nautinkin, että pääsee reissuun ilman nuorisoa: vähemmän kompromisseja ja aikataulujen sovittelua 🙂 Mutta kyllä me vielä yhteisiäkin reissuja tehdään ja nekin on mukavia. Niillä ei sit vaan mennä näihin keskiaikaisiin kyliin kiipeilemään 😉

  • Reply
    Mikko | Shangri-la.fi
    02/03/2019 at 18:47

    Italia on kyllä nätti, siitä ei pääse ikinä yli eikä ympäri katsoipa maata mistä nurkasta hyvänsä. Kiva postaus, itselle ainakin, vähän tuntemattomammasta kohteesta. Italialla on aina paikka sydämmessä ja onneksi sinne pääseekin tänä keväänä pari kertaa käymään jälleen. Viikon päästä Torinoon Juventuksen peliin ja touokuussa Dolomiiteille vaeltelemaan vuoristomaisemiin. 🙂

    • Reply
      Heli Vihreältä kukkulalta
      03/03/2019 at 09:00

      Italiassa ei tosiaan upeista kohteista tule pulaa! Dolomiitit on keväällä(kin) varmasti henkeäsalpaava kokemus, olen itse menossa sinne kesäkuussa yhteen konferenssiin ja odotan matkaa kovasti, sillä en ole siellä päin ollut kesällä! Juventuksen peliin en sijaan toivota onnea 😉

  • Reply
    Eve, Jetlaggies
    02/03/2019 at 20:22

    Ihan pakkohan tähän postaukseesi oli syventyä. Italia ei ole nimittäin koskaan tuottanut pettymystä, mutta toki paikat ovat erilaisiin tarpeisiin sopivia. Perugiaan voisin hakeutua vaikka joksikin lyhyeksi lomaksi tai pitkäksi viikonlopuksi:)

    • Reply
      Heli Vihreältä kukkulalta
      03/03/2019 at 09:06

      Perugiassa ei oikein pitkäksi viikonlopuksikaan riitä nähtävää, mutta voihan kaupungista ja sen ravintolatarjonnasta nauttia toki rauhallisemminkin. Jos on autolla liikkeellä, niin ympäristössä riittää kyllä kauniita kukkulakaupunkeja kierreltäväksi lyhyen välimatkan päässä.

  • Reply
    Rosa
    02/03/2019 at 20:26

    Nämä salaliittoteoriat toivat ilmeisesti teillekin muuten niin pittoreskiin kaupunkiin hauskan lisämausteen, kuten myös tähän postaukseen vähän kreisiyttä. Kauppoihin suihkutettavista ja ostamista lisäävistä kemikaaleista olen kuullut, mutta lentokoneetkin tässä mukana.

    • Reply
      Heli Vihreältä kukkulalta
      03/03/2019 at 09:09

      Olin tosiaan kuolla nauruun, kun ne niin tosissaan esittelivät niitä vanakuvia. Yleisöä oli parikymmentä henkeä, ei nyt sit jääty kuuntelemaan, minkä tahon he uskoivat olevan salaliiton takana.

  • Reply
    Anna | Tämä matka -blogi
    03/03/2019 at 03:30

    Me yövyimme tuolla ollessamme Bettonassa, joka on kylänä yksi suloisuus. Kylässä järjestettiin vierailumme aikana kukkatapahtuma. Mammat olivat somistaneet talojensa edustoja pieteetillä ja arvovaltainen tuomaristo kierteli tutkimassa somistuksia. Ei muuten ollut mitään muutaman asukkaan hommaa, vaan koko kylä, kirkot, kaupat, kuppilat, kaikki oli somistettu kukin! Päivällä kylässä ei tapahtunut yhtään mitään, mutta illasta maajussit saapuivat pelloiltaan, joivat pullollisen viiniä kylän ainossa baarissa ja lähtivät kotiin. Autoillaan.

    Käytiin sitten Bettonasta käsin Perugiassa muutamaan otteeseen ja Assisissa myös. Perugiasta jäi kyllä kiva fiilis, mutta portaita siellä tosiaan riittää : D

    • Reply
      Heli Vihreältä kukkulalta
      03/03/2019 at 09:10

      Ooh, pitääpä etsiä sun postaus ja googlata, milloin Bettonan kukkajuhlat olisivat! Kuulostaa ihan minun tapahtumaltani!

  • Reply
    Sofia / Project Forever
    03/03/2019 at 12:16

    Todella ihanan näköinen kaupunki ainakin näin kuvien perusteella, mutta niin on varmasti melkein kaikki kaupungit Italiassa omasta mielestäni poikkeuksellisen kauniita! Perugiaan en ole törmännyt juurikaan esimerkiksi blogijutuissa, se ei ole ilmeisesti niitä suosituimpia turistikohteita ainakaan meille suomalaisille?

  • Reply
    Sandra
    04/03/2019 at 14:57

    Kaunis ja tuntematon kaupunki itselleni ja kuulosti, että nähtävää riittäisi ainakin siksi yhdeksi päiväksi. Harmi, että hotelli ei vastannut odotuksia enempää. Itseäni ärsyttää erityisesti, jos mainostettu kuntosali on jotain aivan kuppaista :P.

    Oli muuten sen verran iskevä otsikko, että valikoitui lukulistalle siksi :D. Suklaa ja jazz ovat kova – punaviini vielä siihen, niin klikkaan 100 % varmuudella 😉

Leave a Reply