Blogini täyttää puolentoista viikon päästä jo neljä vuotta. Vietän tätä merkkipäivää matkoilla matkamessuilla. Innostuin nimittäin ostamaan lentoliput Suomeen niin, että voin olla paikalla Matka 2018 -messuilla 19. - 21.1. Innostuin siitäkin huolimatta, että viimevuotisista matkamessuista jäi vähän ristiriitaiset tunnelmat. Matkamessuilla on lähes 1000 matkanjärjestäjää, matkakohdetta ja matkailualan palveluyritystä yli

Laskeskelin tässä yksi päivä, että nyt lähestyvä joulu on meidän kymmenes - tai ehkä jopa yhdestoista - joulu Italiassa. Jouluja on vietetty niin Pohjois-Italiassa kuin täällä Roomassakin, joten tähän mennessä pitäisi siis olla italialaisten joulunviettotapojen tuttuja. Tosiasiassa kuitenkin monet italialaiseen jouluun kuuluvat perinteet jäävät kokosuomalaiselle perheellemme

Keskieurooppalaiset joulumarkkinat ovat kuuluneet jo vuosia  talvisten toivematkakohteideni listalle. Niissä kun tuntuu olevan joulutunnelma parhaimmillaan: kiireettömät, hyväntuuliset ihmiset kulkevat söpöjen kojujen muodostamien kujien välissä höyryävää glühweinia mukissaan, jouluvalot ovat maltillisen kauniita, taustalla soi joku iloisempia joulumusiikki kuin "Varpunen jouluaamuna" ja jos oikein hyvä tuuri käy, kaiken

Milloin olet viimeksi saanut postikortin matkalta tai itse lähettänyt sellaisen? Tiedän, että jotkut yhä lähettävät niitä matkoiltaan, mutta itse olen kyllä liittynyt siihen enemmistöön, joka päivittää someen kuvia lentokentällä nautituista lähtökuohareista uima-altaan reunalla tai rannalla näkyviin lomavarpaisiin niin, että jokainen varmasti tietää, missä mennään ja mitä

Sanotaanpa suoraan niin kuin asia on: Rooman ravintolaskene on aika tylsä. Roomassa on vieri vieressä ravintoloita, joiden ruokalistan olisi voinut tehdä kopiokoneella. Kaikissa nimittäin tarjotaan ihan samoja roomalaisia erikoisuuksia,  En oikeasti ymmärrä, miksi joka ikisessä Rooman ravintolassa pitää tarjota samoja ruokalajeja (valitettavan usein vielä huonoja versioita):

Stendhalin eli Firenzen syndroomaksi sanotaan esteettisen kokemuksen aiheuttamaa äärireaktiota, jossa ihminen hurmioituu esimerkiksi kuvataiteen edessä niin, että saa fyysisiä oireita kuten itkukohtauksia, sydämentykytyksiä, pyörtymisiä tai jopa ohimeneviä psykoottisia sekavuustiloja. Nimen taustalla on 1800-luvulla eläneen kirjailijan Henri Bayle Stendahlin kertomus matkastaan Firenzeen, jossa hän Santa Crocen kirkon

Campo de' Fiori on Rooman vanhimpia yhä toiminnassa olevia kauppatoreja. Se on myös se tori, joka useimmiten mainitaan matkaoppaissa paikkana, jossa paikalliset tekevät päivittäisiä hedelmä- ja vihannesostoksiaan. Pidin pitkään sitä hassunmuotoisia limoncello-pulloja ja monivärisiä pastapaketteja myyvine kojuineen lähinnä aidon torin irvikuvana, kunnes joku viisas ihminen sanoi

Jos pyytäisin sinua miettimään tyypillistä italialaista maisemaa, näkisit ehkä mielessäsi Toskanan kumpuilevat kukkulat ja sypressien reunustamat mutkaiset tiet. Tai kenties turkoosinsinisen meren ja rannat epäitalialaisen säntillisine aurinkovarjoriveineen ja rantajyrkänteellä kohoavine pikkukylineen. Joku voi ajatella myös Dolomiittien dramaattisen teräviä huippuja tai Pohjois-Italian suuria järviä Gardaa ja Comoa. Abruzzo

Santa Severa on monella tapaa helmi Rooman lähellä olevista rannoista. Sinne pääsee melko helposti julkisilla. Rannalla on hyvä kalaravintola. Sillä on ihan oikea keskiaikainen linna! Ja roomalaisia raunioita! Ja se on ILMAINEN. (Tiedoksi niille, jotka eivät tunne Italian rantaelämää: suurin osa rannoista on maksullisten stabilimentien eli yksityisten ravintoloiden ja