Hautausmaa perustettiin romantiikan kulta-aikaan, kun Roomaan alkoi tulla runsaasti etenkin englantilaisia ja saksalaisia taiteellista inspiraatiota hakemaan ja/tai parantumaan keuhkotaudista. Varhaisin tunnettu hauta on vuodelta 1738 ja paikkaan on haudattu 1700-luvulla ja 1800-luvulla useita taiteilijoita – myös suomalainen kuvanveistäjä Johannes Takanen.
Tunnetuimpia hautausmaalta leposijansa saaneita ovat nuorena kuolleet runoilijat John Keats ja Percy Bysshe Shelley. Etenkin 25-vuotiaana tuberkuloosiin kuolleen Keatsin hautakivi on liikuttava, sillä siinä ei mainita runoilijan nimeä lainkaan. Nuori runoilija uskoi tulevansa unohdetuksi ja halusi hautakiveensä kaiverrettavaksi vain Here lies One Whose Name was writ in Water. Hänen ystävänsä menivät kuitenkin lisäilemään tekstiä, mitä he myöhemmin katuivat. Keatsin hautakivessä ei ole hänen nimeään, mutta sen sijaan sen viereisessä ystävän haudassa nimi seisoo.
Hautausmaa ei kuitenkaan kuulu suosikkeihini sinne haudattujen kuuluisuuksien vuoksi, vaan ennen kaikkea siksi, että siellä vallitsee aivan erityinen tunnelma. Siis jopa Rooman mittakaavassa erityinen, sillä ympäröivän muurin, sypressien, granaattiomenapuiden, rinteeseen sijoittuvien patinoitujen hautakivien ja kauniiden hautaveistosten ansiosta paikka kuuluu Rooman romanttisimpiin.
It might make one in love with death, to think that one should be buried in so sweet a place.
“Paikka on niin kaunis, että ajatus sinne haudatuksi tulemisesta voi saada vierailijan kaipaamaan kuolemaa”, kirjoitti Shelley enteellisesti vain vähän ennen kuin hukkui ja sai kaipaamansa leposijan hautausmaalta.
Protestanttisella hautausmaalla on myös monia kauniita hautakiviä ja muistomerkkejä. Hautaveistoksista tunnetuin lienee William Storyn Angel of Grief, joka joillekin saattaa olla tuttu myös Nightwishin levynkannesta. Täytyy myöntää, että minulle ei ollut. Story veisti tämän surusta murtuneen enkelin vaimonsa Emelynin haudalle 1894 ja se on miljoona kertaa vaikuttavampi kuin yksikään paavin tai keisarin muistomerkki maailmassa.
Hautausmaan kauneudesta saa nauttia rauhassa, sillä ihmisiä (turisteja) ei hautausmaalla juuri näy. Sen sijaan joku kissa voi tulla jalkoihisi kiehnäämään, sillä paikalla asustelee lukuisia kissoja, jotka lepäilevät hautakivien päällä ja leikkivät niiden lomassa. Hautausmaan puistomaisella puolella voi vaikka lueskella kirjaa Piramiden varjossa jollain monista penkeistä.
Cimitero Acattolico, Via Caio Cestio 6 (B-metron pysäkki Piramide) avoinna ti – su 9 – 17.30. Muista jättää mieluiten vähintään 3 euron lahjoitus portin viereen.
Mihin tarkoitukseen ne lahjoitukset menevät? Kissojen ruokaan?
Sitten on lahjoitussummaa kasvatettava.
t. nimim. puolet kahden kissan henkilökunnasta.