Loppiaisnoita Befana: Italian oma jouluhahmo

Ystäväni olivat muutama vuosi sitten joululomalla Italiassa ja ihmettelivät, miksi joka kaupassa, torilla ja baarissa on jouluna pääsiäisnoitia. Ulkonäöltään kieltämättä pääsiäisenä tavattavaa noitasiskoaan erehdyttävästi muistuttava noita on kuitenkin Befana, joka loppiaisyönä lentelee luudallaan jakamassa kilttien lasten sukkiin ja kenkiin herkkuja ja pieniä lahjoja. Tuhmille lapsille Befana tuo hiiliä. Befanalla uhkaileminen saa siis italialaislapset kätevästi käyttäytymään kohtuullisesti joululoman loppuun asti, kun Suomessa se kiltin esittäminen päättyy jouluaattoon.

Befana-noidan legenda

Befanan nimen selitetään useimmiten olevan väännös italian loppiaista tarkoittavasta Epifaniasta ja Befanasta kertovat legendatkin liittyvät kristillisen loppiaisen viettoon, vaikka itse noita lieneekin pakanallista perua.

Yhden tarinan mukaan Befana majoitti Jeesus-lasta etsivät Itämaan tietäjät erinomaisesti hoidetussa, sievässä talossaan. Kolme viisasta miestä olivat (tietenkin) kodin siisteydestä niin vaikuttuneita, että pyysivät Befanaa mukaansa. Tämä kuitenkin kieltäytyi, koska ei kotitöiltään ehtinyt mihinkään reissuun lähteä. Toisen, yleisemmän version mukaan siivoamassa ollut Befana käännytti Jeesusta etsivät tietäjät jo oveltaan häiritsemästä. Joka tapauksessa Befana tuli katumapäälle nähtyään taivaalla kirkkaan tähden ja päätti sittenkin lähteä etsimään Jeesus-vauvaa. Hän ei kuitenkaan löytänyt perille ja etsii yhä Jeesus-vauvaa loppiaisyönä kaikkien lasten luota ja jättää samalla näille omat palkintonsa.

Loppiaisaattona ripustetaan siis erityiset Befana-sukat, joihin Befana sitten yön aikana tuo lahjoja. Befanalle on kuulemma tapana jättää jotain pientä purtavaa ja lasi viiniä yöllistä vierailua varten. Mahtaa muori olla aika tuiterissa loppuyöstä…Aamulla lapset löytävät sukistaan sekä karkkia, jota on tähän aikaan tarjolla tavallista enemmän kaupoissa, että hiilen näköiseksi värjättyä sokeria – sillä kuka nyt koko vuoden pelkästään kiltti on ollut. Sukassa on usein myös joku lahjakin. Vanhan italialaisen perinteen mukaan joululahjat jaettiin vasta loppiaisena, mutta tästä on suurimmaksi osaksi luovuttu.

Suomessa loppiainen on useimmiten se ankein osuus joulunvietosta, kuusi riisutaan koristeista ja kannetaan pihalle ja muutenkin aletaan valmistautua taas arkeen. Italiassa ei tätäkään tilaisuutta syödä ja juoda hyvin jätetä käyttämättä. Itse taidan noudattaa vähän kumpaakin loppiaisenviettotapaa. Meillä ei tosin mitään sukkia ripusteta ensi yönä ja sen Befanalle tarkoitetun viinilasillisenkin saatan nauttia ihan itse.

Mutta liiallista siivousintoilua välttelen, siitähän ne Befanan legendatkin varoittavat, eikö teistäkin?