Centrale Montemartini: yksi Rooman kiinnostavimmista museoista

41515481841_57d4222b74_k (1)

En ole museoihminen. Tämä on itsestäni vähän yllättävää, sillä olenhan historiafriikki, joka rakastaa tarinoita ja niitähän on museot pullollaan. Mutta niin se vain on, että vitriineihin suljettuna ne alkavat lähinnä puuduttaa, ainakin ensimmäisen salillisen jälkeen. Museot eivät siis automaattisesti ole kärkipäässä, kun mietin käyntikohteita matkoillani. Mutta Roomassa on museoita, joissa olen käynyt useamman kerran kyllästymättä, vain sen vuoksi, että ne ovat niin kauniita tai erikoisia. Yksi näistä on Centrale Montemartini, jonka Guardian Travelkin listasi muutama vuosi sitten Euroopan kiinnostavimpien museoiden joukkoon.

Veistos Afroditeen pojasta Pothoksesta boilerisalin takaseinän edessä

Largo Argentinalta löytyneitä jättimäisen patsaan osia

Centrale Montemartini on Rooman ensimmäinen julkinen sähkövoimala. Vuonna 1909 perustettu Rooman kunnallinen sähköyhtiö (nyk. Acea) alkoi rakentaa voimalaa Ostiensen teollisuusalueelle tulipalovaaran vuoksi strategisesti lähelle Tiber-jokea. Teknisen johtajan Giovanni Montemartinin mukaan nimetty voimala avattiin vuonna 1912 ja siellä oli äärimmäisen tehokkaat ja modernit tuotantokoneet, ensin valtavat diesel-moottorit ja myöhemmin höyryturbiinit tuottamassa energiaa teollistuvan Rooman tarpeisiin. Voimala toimi 1960-luvulle asti, kunnes se vähitellen lakkautettiin. 1980-luvulla se muutettiin taidekeskukseksi, mutta vanhat teollisuuskoneet jätettiin paikoilleen. Vuonna 1997 sinne pidettiin näyttely “Le macchine e i dei” (suom. Koneet ja jumalat), jossa 1900-luvun alun diesel-koneiden ja höyryturbiinien eteen tuotiin 1800-luvun lopun ja 1930-luvun arkeologisista kaivauksista löydettyjä antiikin veistoksia, kun niille ei löytynyt tilaa Capitolinin museoista. Näyttelystä tuli niin suosittu, että Centrale Montemartinista päätettiin tehdä pysyvä museo Rooman kaupungin viimeisimmille arkeologisille hankinnoille.

Sen, joka keksi laittaa antiikin patsaita vanhojen käytöstä poistettujen höyrykoneiden eteen, täytyy olla jonkunlainen nero. Yhdistelmä on ihan mieletön! Valtavat turbiinit ja dieselkoneet muodostavat ihan toisenlaisen taustan veistoksille kuin vaikkapa Vatikaanin museoisen suuret valkoiset salit. Boileri-salin seinää etäisesti tuijottava Pothos, Afroditeen poika, näyttää todella kaipaavan jotain kaukana olevaa. Diesel-moottorin päätyyn asetettu yksinäisen sotilaan torsoon tuntuu liittyvän samaa traagista sodan tunnelmaa kuin Tuntemattomaan sotilaaseen tai Platooniin. Teollisuuskoneiden väliin sijoitetun valtavan Athena-jumalattaren patsaan suuruus asettuu oikeisiin mittasuhteisiin, saman salin nurkassa olevia jättimäisen patsaan osista puhumattakaan.

Torso höyrykoneen edessä

Centrale Montemartini

Lehmä-veistokset Centrale Montemartinissa

Centrale Montemartini

Centrale Montemartinissa minussa herää juuri sellainen hämmästys ja ihailu historiaa ja ihmisen aikaansaannoksia kohtaan kuin museoissa pitäisikin herätä. Poikkeavaan ympäristöön väljästi sijoitettujen veistosten kohdalla tulee todella pysähdyttyä ja mietittyä niiden aihetta ja nimettömien taiteilijoiden näkemystä siihen ihan toisella tapaa kuin monien muiden museoiden kohdalla. Centrale Monemartinin kokoelmissa ei ole pelkästään jumalien kuvia ja rintakuvia tai torsoja aikansa kuuluisuuksista, vaan myös useita veistoksia muusista, nimettömästä vanhuksesta ja jopa lehmistä. Lisäksi ajatus siitä, että Montemartinin kokoelmat koostuvat itse asiassa ylijäämäveistoksista – niistä, jotka eivät mahtuneet Rooman kuuluisampiin museoihin kuten Capitolinin museoihin tai Palazzo Massimoon Vatikaanin museoista puhumattakaan – on omiaan vain lisäämään ihailua tuotteliaita antiikin roomalaisia ja heidän taidettaan kohtaan.

Montemartinissa on antiikin veistosten lisäksi myös perinteisempää museokamaa kuten vanhoja rahoja ja koruja, metsästystä esittäviä mosaiikkeja ja sarkofagien osia. Siellä on huomattavia veistoksia myös ajalta ennen ajanlaskun alkua kuten veistos äidistä kahden lapsen kanssa.  Yksi saleista on omistettu paavi Pius IX:n junavaunuille vuodelta 1898. Kaikkiaan museosalit yhdistettynä vanhojen koneiden täyttämiin saleihin muodostavat yhdessä sangen kiinnostavan kattauksen.

Hellenistisen kauden veistos muusasta (Polymnia)

Veistos istuvasta tytöstä

Centrale Montemartini

Veistos 2. vuosisadalta eaa.

Centrale Montemartini sijaitsee trendikkäällä Ostiensen alueella kaukana keskustan turistivirroista, joten sen vähäisemmät jonot ja väljyys tekevät siitä miellyttävän ja kiinnostavan kohteen, jota voi suositella erityisesti lapsiperheille. Ostiensen ja niinikään trendikkään puutarhakaupunginosan Garbatellan alueella on myös useita hyviä ravintoloita, joissa ei tarvitse pelätä turistihuijauksia. Paikalle pääsee B-metrolla (Garbatella) ja bussilla 23, eikä Piramideltakaan ole pitkä kävelymatka.

Lisätietoja (ja tämän postauksen faktojen pääasiallinen lähde): Centrale Montemartinin www-sivut

Osoite: Via Portuense 109

avoinna ti – su 9 – 19

Liput 11 € (10 € )

 

 

Tykkää ja jaa:

4 Comment

  1. Pia says: Vastaa

    Kiitos kattavasta vinkistä, kuvat herättivät mielenkiinnon! Lasten kanssa hieman erikoinen ympäristö voi juuri olla se juttu, mikä saa silmät kiilumaan.
    Olin huhtikuussa Roomassa ja sain kirjoituksistasi useita vinkkejä, vaikka paikka oli tuttu entuudestaan. Ja mikä parasta, varastoon jäi käyntikohteita seuraavaakin kertaa varten.

  2. Tämä museo olikin aivan uusi tuttavuus, vaikka kuvittelin käyneeni kaikissa Rooman mahtavissa nähtävyyksissä. Tämänkin vuoksi kannattaa näitä blogeja lukea, voi tehdä löytöjä, joissa vierailla seuraavalla kerralla kohteessa käydessä. Kiitos!

  3. Museo vaikuttaa mielenkiintoiselta! Patsaat ja isot teollisuuskoneet on kieltämättä erikoinen yhdistelmä, täytyypä pistää listata omiin Rooma vinkkeihin, joita on jo kertynyt muutama. Täytyypä kahlata sun sivuja tarkemmin, sillä Rooma on yksi meidän tulevan risteilyn kohde!

  4. Vaikuttava yhdistelmä ja miljöö! Tykkään kyllä ajan kanssa kierrällä museoissa, mutta viime aikoina ovat jostain syystä jääneet vähemmälle huomiolle. Ihailen juurikin tämän tyyppistä taidetta, joten uskoisin että viihtyisin täällä.