Image Alt

Sekalaisia mietteitä

Tämä on ehkä kymmenes kahdestoista  viidestoista versio postauksesta siitä, miten korona näkyy täällä Rooman arjessa. Ensimmäisen version kirjoitin kolmisen viikkoa sitten, kun ensimmäiset rajoitukset tulivat.  Uutta tietoa, ohjeita ja rajoituksia tuli kuitenkin sitä tahtia, että kirjoittamani oli aina jo vanhentunutta. Ajattelin myös, ettei maailma todellakaan tarvi enää

Kun astumme sisään L'osteria Monteverden suositustarrojen peittämästä ovesta puoli kahdeksalta lauantai-iltana, olemme tietenkin paikan ensimmäiset asiakkaat. Tiedän, että pöydät täyttyvät tunnin sisällä viimeistä paikkaa myöten ja siksi varaus paikkaan on pakollinen – ja hyvä tehdä hyvissä ajoin. Istuudumme meille varattuun pöytään odottelemaan ystäviämme.  Ravintolassa soi Led Zeppelin

Kuten olen tullut maininneeksi, olemme yleensä kesät pois Roomasta. Enimmäkseen Suomessa.  Ja viime viikkoina Italia on kyllä tehnyt parhaansa, jotta alkaisin odottamaan Suomen lomaa! Yhdestä kylppäreistämme meni sähköt, joten olemme saaneet asioida siellä yli viikon hämärässä ja ilman lämmintä vettä (vesi lämmitetään sähköllä). Sähkömiehen metsästämiseen meni

Viime päivinä kaupungilla on huomannut, että turistikausi on taas alkanut: väkeä on kaduilla paljon enemmän kuin vielä kuukausi sitten. Myös moni suomalainen on tullut keväiseen Roomaan, sillä äskeisellä käynnillä Trastevereen näin useammankin suomalaisseurueen. Ainakin tällaisen ulkosuomalaisen on helppo tunnistaa suomalaiset katukuvasta, vaikka nämä eivät puhuisi sanaakaan.

Perheemme talvilomakuviot menivät tänä vuonna niin, että perheen miesväki lähti Dolomiiteille laskettelemaan (mies) ja lumilautailemaan (poika) ja tytär puolestaan Floridaan. Ja minä jäin yksin Roomaan. Molempiin kohteisiin olisin mielellään lähtenyt mukaankin, sillä Dolomiittien laaksoissa olevat kylät ovat niin huikean kauniita, että niissä viihtyy kyllä tällainen sunnuntaihiihtelijäkin,