Cascata delle Marmore – melkein kuin luonnonihme

Cascate delle Marmorite

Umbriassa oleva Cascata delle Marmore (suom. marmorivesiputous) on vaikuttava näky. Valtava valkoinen vesipaasi syöksyy alas vihreiden puiden ja pensaiden lomasta pitkin korkeaa ja jyrkkää rinnettä. Alas iskeytyvä vesi muodostaa takaisin ylös pyrkiviä vesipisarapilviä, joissa voi nähdä sateenkaaren värit. Putouksen jylinä kuuluu kuuluu kauas.

Mutta joka päivä kello 13 – ja päivästä riippuen myös kello 17 tai 22 – putouksen vesi yhtäkkiä vähenee, kunnes rinnettä pitkin valuu vain muutama hassu noro. Cascata delle Marmore ei nimittäin ole luonnonputous, vaan ihmisen rakentama ja siksi sen toimintaa voi säätää.

Cascata delle Marmore

Cascata delle Marmoren yläputous

Cascata delle Marmore ylhäältäpäin
Vaikka marmoriputous ei aito luonnonihme olekaan, se on silti monin tavoin ihmeellinen. Ensinnäkin se on maailman suurin ihmisen rakentama putous. Se on peräti 165 metriä korkea; kolmiosaisen putouksen ylin putous on 83 metriä korkea.

Toiseksi sen tekee ihmeelliseksi sen ikä. Ensimmäisen putouksen paikalle ovat rakentaneet 270 vuotta ennen ajanlaskumme alkua ketkäpä muutkaan kuin muinaiset roomalaiset. Sabinan lähellä virtaava Velino-joki oli päässyt pahasti soistumaan ja soiden pelättiin levittävän tauteja (luultavasti malariaa).  Rooman konsuli päätti ratkaista ongelman määräämällä rakennuttamaan kanavan, joka johtaisi vettä luonnollista kalliomuodostelmaa pitkin alas laaksoon. Konsulin ratkaisu helpotti sabinalaisten elämää, mutta aiheutti ongelmia tulva-aikaan alhaalla olevaan merkittävään Interamna Plainin (nyk. Terni) kaupunkiin. Putouksesta aiheutunut kahden kaupungin välinen kiista kärjistyi niin, että se vietiin vuonna 54 eaa. oikeuteen asti. Itse Cicero puolusti kanavan laajentamista kannattavia sabinalaisia ja Aulo Pompeio puolestaan edusti sitä vastustavia interramnalaisia (Rietin asukkaita). Oikeustaistelusta on mainintoja historiankirjoissa, mutta sen ratkaisusta ei ole tietoa.

Rooman valtakunnan romahdettua putous jäi hoitamatta ja Velino-joki pääsi uudelleen soistumaan. 1400-luvun lopulla kanaali rakennettiin kuitenkin uudelleen, terniläisten vastustuksesta huolimatta – nämä kun epäilivät tuhannen vuoden takaisten tulvaongelmien alkavan uudelleen. Niin kuin ne alkoivatkin.  Seuraavien parin sadan vuoden ajan putousta korjailtiin ja rakennettiin uudelleen eri paavien määräyksestä, kunnes paavi Pius VI:n korjaustyöhön vuonna 1787 määräämä arkkitehti Andrea Vici viimein sai kanavan ja putouksen lähes nykyisenkaltaiseen muotoon, joka ratkaisi suurimman osan tulvaongelmista. Ternin terästeollisuus alkoi hyödyntää putousta 1800-luvun lopulla ja arkkitehtonisesti kiinnostava sähkövoimala rakennettiin paikalle 1929.

Cascata delle Marmore

Cascat delle Marmore

Koska tekoputouksella on 2300 vuotta ikää, niin sen ympärille on kehittynyt ihan omanlaisensa fauna ja flora, joten kyllä sitä voi kalkkikiviluolineen pitää myös aitona luontokohteena. Vaikka Marmoriputous yhä tuottaa myös sähköä, niin siitä on tullut myös suosittu nähtävyys. Se pysyi pitkään italialaisten omana salaisuutena, mutta nyt myös ulkomaiset turistit ovat löytämässä paikan. Putouksen ympärillä kulkee viisi eripituista reittiä, joille pääsee pääsymaksua (10 €) vastaan ihailemaan putousta ihan läheltä näköalatasanteilta ja silloilta.

Helteisenä heinäkuun alun lauantaina ystäväni kanssa paikalla vieraillessamme valitsimme reiteistä sen, jolla ehtisimme alhaalle laaksoon katsomaan, kun putous lounasikaan hiipuu. Reitti vei meidät myös upeiden näkymien ohi ja luolien läpi myös Balconi degli Innamoratille eli rakastavaisten parvekkeelle. Parveke kieltämättä näyttää yltiöromanttiselta, sillä sinne kuljetaan vesiputouksen läpi ja sieltä avautuu hieno näkymä ylimpään putoukseen. Todellisuudessa parvekkeella takuulla kyllä viilentyy kuumimmatkin tunteet, sillä sen verran jäätävää vettä niskaan putouksesta saa. Eikä vain niskaan, sillä parvekkeella kastuu ihan kokonaan! Suosittelen siis lämpimästi ottamaan mukaan kertakäyttösadetakin tai ostamaan sellaisen lipunmyynnistä, jossa niitä kuulemma on myynnissä.

Rakastavaisten parvekkeen jälkeen alaspäin mentäessä vesiputous muuttuu lähinnä kuohuvaksi koskeksi tai joeksi. Sitä siltaa pitkin ylittäessämme alkoi alhaalta virrasta kuulua kiljuntaa. Pian ohitsemme kiisikin pari rafting-lauttaa. Sellaistakin aktiviteettia on siis tarjolla, en ole itse varma, haluaisinko ainakaan ensimmäiselle raftingilleni niihin kuohuihin. Näimme myös muutamia kajakkeja. Cascata delle Marmoren kotisivujen mukaan putouksella järjestetään myös erilaisia opastettuja kierroksia kuten kierroksia haltian kanssa lapsille (oletan) ja yöaikaan.

Cascata delle Marmoren polku

Raftingia Cascata delle Marmorella

Sillan alla kuohuu

Cascata delle Marmore alhaalla

 

Marmoriputouksen reitit ovat ainakin alaspäin mentäessä varsin helppokulkuisia ja sopivat pienelle lapsellekin – portaita on tosin paljon.  Ylöspäin nousu voikin olla sitten ihan toinen juttu! Onneksi alhaalta pääsee yläparkkipaikalle bussilla, bussimatka maksoi muistaakseni nelisen euroa. Täytyy sanoa, että kun bussi suuntasi moottoritielle ja aikaa oli mennyt parikymmentä minuuttia, iski kyllä epäusko määränpäästä. Mutta kyllä se sitten kääntyi pienemmälle tielle ja perille päästiin.

Sekä putouksen yläsisäänkäynnillä että alasisäänkäynnilla on parkkipaikkoja, wc-tilat ja kahviloita. Lounaalle kannattaa kuitenkin suunnata johonkin lähistön keskiaikaisista kaupungeista. Cascata delle marmore sijaitsee 7,7 km päässä keskiaikaisesta Ternin kaupungista ja parinkymmenen kilometrin säteellä on useita sellaisia viehättävia kaupunkeja kuin Orvieto, Todi ja Spoleto. Me suuntasimme myöhäiselle lounaalle Italian keskipisteeseen ihanaan Narnin kaupunkiin, joka on antanut nimensä C.S. Lewisin Narnian tarinoillekin. Ei kirjailija koskaan siellä käynyt, mutta sattuipa näkemään nimen kartassa. No, hänen menetyksensä, sillä Narni oli taas kerran juuri sellainen paikka, johon olen niin kovin heikkona heikkona. Narni ansaitsisi kyllä oman postauksensa, mutta koska se saattaa venähtää, niin maininta siitä oli paikallaan tämänkin jutun yhteydessä.

Narni

Narni

Narni

Voin siis suositella Cascata delle Marmorea ehdottomasti, jos liikutte Umbriassa! Eikä sinne nyt ihan mahdoton ajo ole 100 kilometrin päästä Roomastakaan, pari tuntia per suunta. En kuitenkaan lähtisi paikalle sunnuntaisin tai elokuussa, sillä putous on niin suosittu kohde, että emme muutama vuosi sitten mahtuneet edes valtaville parkkipaikoille. Kannattaa myös tosiaan muistaa, ettei vesi virtaa putouksessa jatkuvasti…

Cascata delle Marmore on auki arkisin 10 – 19 ja viikonloppuisin ja pyhäpäivinä 9 – 22. Putous toimii arkisin 11 – 13 ja 15 – 17 ja viikonloppuisin 10 – 13, 15 – 18 ja 21 – 22. Liput 10 € aikuisilta ja 7 € 4 – 10-vuotiailta lapsilta.

Lisätietoa (ja tämän kirjoituksen historiatietojen ensisijainen lähde) Cascata delle Marmoren viralliset kotisivut

 

Tykkää ja jaa:

7 Comment

  1. No jos putouksella on ikää jo 2300 vuotta, niin ei sen enää ole väliä, onko se ihmisen vai luonnon aikaansaannos. Hieno kaikkiaan 🙂

    Olen Ternissä aikoinani käväissyt, mutta ei tällaisesta putouksesta silloin kukaan mitään vihjannut. Tosin vuosi oli silloin jotain 2008, joten saattoi hyvinkin olla vielä ”paikallisten salaisuus”.

    1. Heli Vihreältä kukkulalta says: Vastaa

      Aika uskomattomia rakentajia ja arkkitehtejä olivat muinaiset roomalaiset. Teidän pitää nyt tehdä uusi matka alueelle, voi näyttää erilaiselta kuin 10 vuotta sitten!

  2. Pia says: Vastaa

    Olisiko sinulla antaa hyviä vinkkejä autonvuokraukseen Fiumicinon lentokentältä, esim. kokemuksia vuokrausfirmoista? Olemme ajamassa Roomasta juuri tuonne Orvieton suuntaan, joten käynti marmorivesiputouksella houkuttelee kovasti.

    1. Heli Vihreältä kukkulalta says: Vastaa

      En ole vuokrannut autoa Italiassa, koska meillä on oma auto täällä. Turvallisinta on pysytellä isoissa tunnetuissa vuokraamoissa (Sixt, Europcar), halpisvuokraamojen kanssa voi joutua neuvottelemaan ehdoista. Omavastuun poistamisesta kannattaa ehkä maksaa ja auto kuvata lähtiessä, ns. “italialaiset suudelmat” (kolhut ja naarmut parkissa) ovat tavallisia. Siksi auton vakuutuksetkin ovat kalliita. Budjetissa kannattaa muistaa myös tiemaksut ja bensan hinta, joka on suunnilleen sama kuin Suomessa. Ja varoa menemästä edes vahingossa historiallisiin keskustoihin: sakko tulee perässä, sillä niihin ei yleensä autolla saa mennä. Muuten autolla pääsee paikkoihin, joita ei muuten näkisi, kuten tällekin putoukselle! Lisävinkkejä autonvuokraukseen löydät varmaan toisista blogeista laittamalla Googlen hakukenttään esim. “autonvuokraus Fiumicino blogi”.

  3. Ihan loistava vinkki meidän syyskuun road tripille! Mitä luulet, onko syyskuun toinen viikko vielä valtavan ruuhkaisaa vai loppuuko pahimmat ruuhkat elokuussa? Pieni lapsi olisi myös mukana, joten logistiikka kohteessa täytyisi vähän punnita etukäteen..

    1. Heli Vihreältä kukkulalta says: Vastaa

      En usko, että syyskuussa on enää ruuhkaa, sillä Italian koulut alkaa syyskuun alussa. Se on just hyvä aika matkustaa Italiassa: hinnat laskevat, on vielä lämmintä ja merivesikin on lämpimämpää kuin nyt kesäkuussa! Putousten lähellä on myös Bomarzon hirviöpuisto (“pyhä metsä”, ei siis mikään keinotekoinen lapsille suunnattu puisto), mutta se kiinnostaa ehkä vähän isompia lapsia.

  4. Pia says: Vastaa

    Kiitos vastauksesta autoiluun liittyen. Syyskuussa mekin olemme tulossa! Ihanaa, koko perhe odotamme innolla.