Instagram

Muu Italia

Assisi: maailmanperintökohde, joka ei ollut minun makuuni

15/03/2019

En ole erityisen tavoitteellinen matkustamisessani. Tunnen tästä ajoittain lievää huonommuutta matkabloggaajien keskuudessa, onhan monella bloggaajalla tapana mainita bloginsa ja some-tiliensä esittelyssä esimerkiksi, kuinka monessa maassa he ovat käyneet ja kansainvälisissä matkabloggaajien tapahtumisessa on ihan relevantti keskustelunaloitus kysellä käytyjen maiden määrää. En itsekään halua matkustaa samoihin paikkoihin, mutta en silti oikeasti en tunne tarvetta kilvoitella maabongauksessa. Maabongausta enemmän minua kiinnostaa, mitä muita kiinnostavia “keräilykohteita” bloggaajakollegat ovat matkoilleen keksineet: Kohteena maailma -blogin Rami  haluaa esimerkiksi käydä kaikissa Suomen kansallispuistoissa, Lähtöportti-blogin Mika puolestaan yöpyä kaikilla Italian 20:lla alueella ja Mutkia matkassa -blogin Emma ja muutama muukin bongailee majakoita maailmalla ja kotimaassa. Viime vuonna päätin, että kyllä minullakin nyt yksi tällainen tavoite täytyy olla ja asetin sellaiseksi, että käyn jokaisessa italialaisessa maailmanperintökohteessa.

Italialle on myönnetty eniten Unescon maailmanperintökohteita maailmassa: Italiassa on 54 maailmanperintökohdetta ja enemmänkin voisi olla, sillä Italia ei ole edes joka vuosi hakenut niitä. Ihan tyhjästä en näissä käymistä aloita, sillä olen käynyt niistä noin puolessa, suurimmassa osassa tosin jo ennen bloggaamisen aloittamista. Maailmanperintöluetteloon kuuluva Assisin kaupunki on kuitenkin jostain syystä jäänyt käymättä, vaikka olen Umbriaa kiertänyt paljon ja sinne pääsee Roomasta junallakin parissa tunnissa. Vielä helpommin sinne pääsi Perugiasta, joten kun Perugian viikonloppumatkallamme alkoi tuntua, että kaupunki on jokseenkin nähty, ehdotin parinkymmenen minuutin junamatkaa (2,70 €) Assisiin. Saisin samalla ruksattua yhden maailmanperintökohteen listaltani.

ASSISI 3.jpg

Photo credit: Wiki commons

Fransiskus Assisilainen – elämä ja teot

Assisi on päässyt maailmanperintöluetteloon yhden miehen ansiosta, fransiskaanien kerjäläisveljestön perustaja Franciscus Assisilaisen. Assisissa syntynyt Franciscus Assisilainen (1181 tai 1182 – 3.10.1226) on epäilemättä katolisen kirkon pyhimyksistä tunnetuimpia ja rakastetuimpia, ellei se rakastetuin. Franciscus ei suinkaan aina ollut se köydenpätkällä vyötettyyn kaapuun pukeutunut ja paljain jaloin kulkeva “Jumalan pieni köyhä” (it. il Poverello), jollaisena hänet nykyään muistetaan, vaan hän syntyi varakkaaseen perheeseen ja käytti kauppiasisänsä rahoja nuorena varsin tuhlailevasti vaatteisiin ja iloiseen elämään. Franciscus on toveripiirissään suosittu seuramies, joka tykkäsi laulella aikansa muodikasta hittimusiikkia, pyöreän pöydän ritareista ja Graalin maljasta ja onnettomasta rakkaudesta kertovaa trubaduurimusiikkia. Viinin voimin, epäilemättä.

Franciscus ei kuitenkaan nuorenakaan ollut ahne tai itsekäs, sillä legendojen mukaan hyväsydäminen nuorukainen saattoi antaa koko toripäivän tuoton kerjäläiselle isänsä kiukuksi. Sen sijaan Francescuksen kavereidensa kestitsemiseen ja vaatteisiinsa käyttämiä rahoja isä ei paheksunut, sillä hän toivoi saavansa suositun ja sosiaalisen poikansa avulla aatelisarvon. Tätä tavoitellakseen isä tuki myös poikaansa, kun tämä päätti lähteä sotaan naapurikaupunkia Perugiaa vastaan vuonna 1201 ja varusti tämän asiaankuuluvan hulppeasti. Franciscuksen ensimmäinen sotaretki epäonnistui, sillä hän joutui vangituksi. Vuoden perugialaisessa vankilassa vietettyään Franciscus palasi Assisiin ja jatkoi vielä aluksi entistä iloista elämäänsä. Kotiin paluunsa jälkeen hän kuitenkin sairastui vakavasti. Tervehdyttyään Franciscus päätti lähteä vielä toisenkin kerran sotaan, mutta matkalla Pugliaan Franciscus näki unen, jossa Jumala kehotti häntä palaamaan Assisiin ja luopumaan väkivallan tavoittelusta. Näky oli niin voimakas, että Franciscus totteli sitä heti. Kotiin palattuaan Franciscus järjesti vielä yhdet bileet, mutta niissä hän jo rukoili enemmän kuin lauloi ja illalla hän koki ekstaasin tapaisen ilmestyksen, jonka seurauksena hän ymmärsi maallisen tavoittelun turhuuden ja mitättömyyden. Franciscus alkoi vältellä entisiä tovereitaan ja huvituksiaan.

Franciscus ehti etsiä itseään ja miettiä elämäntehtäväänsä pari vuotta ennen kuin se hänelle lopullisesti selvisi. Kerran Franciscus sen jo luuli löytäneensä, kun sattui kävelemään San Damianon rauniokirkolle, jossa hän kuuli ristiinnaulitun Kristuksen kuvan sanovan hänelle: “Franciscus, mene ja korjaa kirkkoni, joka on kokonaan raunioitumassa, kuten näet”.  Franciscus otti tämän näyn kirjaimellisesti ja alkoi korjata rauniokirkkoja, isänsä rahoilla tietenkin. Isä raivostui tästä ja isän ja pojan riita rahojen käytöstä päätyi lopulta oikeuteen, joka päätyi siten, että Franciscus hylkäsi isänsä ja luopui perinnöstään julkisesti Assisin torilla riisuen isältään saamat vaatteet. Tämän jälkeen Franciscus asui ja nukkui maakuopissa, metsissä ja luolissa, eikä välittänyt enää ruoastakaan, vaan paastosi niin, että hänen terveytensä tuhoutui. Franciscus jatkoi kirkkojen korjaamista ja lepratautisten hoitamista, mutta lopullisesti hänen kaipaamansa elämänsä tarkoitus selvisi hänelle, kun hän osallistui messuun korjaamassaan Porziuncolan kappelissa helmikuussa 1208 ja kuuli evankeliumin sanat

Älkää ottako mitään matkalle, ei sauvaa, ei laukkua, ei leipää, ei rahaa, älköön myös kenelläkään olko kahta ihokasta”.  (Mk6:7-12; Lk 9:1-6, 1021-16).

Franciscus riisui välittömästi kenkänsä, heitti pois kukkaronsa ja sauvansa, korvasi vyönsä köydenpätkällä  ja lähti saarnaamaan apostolien tavoin. Hän sai nopeasti paljon seuraajia ja huomasi kasvavan veljeskunnan tarvitsevan ohjesäännön. Säännössä on lähes suoraan Raamatun säkeisiin pohjautuvia yksinkertaisia määräyksiä veljestöön ottamisesta, vaateparresta, köyhyydestä ja nöyryydestä. Siinä määrätään muun muassa, että fransiskaaniveljet eivät saa kerjätä, vaan heidän tulee tehdä työtä elantonsa eteen.

Vaikka Franciscus ihannoi köyhyyttä ja nöyryyttä, hän ei ollut mikään tiukkapipoinen kiihkoilija, päinvastoin.  Hän kutsui seuraajiaan “Jumalan pelimanneiksi” ja kehotti seuraamaan Jumalan tietä iloiten ja riemuiten, sillä tä ilo tarjoaa lohdutusta lähimmäisille heidän vaikeuksissaan. Askeesinkin Franciscus halusi rajoittaa siihen määrään, jonka ruumis kestää sielun menettämättä luontaista hyväntuulisuuttaan. Synkkämielisyyden Franciscus näki leikkimiseksi Saatanan kanssa.

Iloisesta ihmisestä ei paholainen saa otetta. (Franciscus Assisilainen)

Franciscus tunnetaan myös luonnonsuojelun ja eläinten puolestapuhujana. Hän kutsui eläimiä sisariksiin ja veljikseen. Legendat kertovat hänen saarnoistaan kedon linnuille ja metsän eläimille ja hänestä tehdyissä kuvissa on lähes aina lintuja ja muita eläimiä. Franciscus osti vapaaksi kyyhkysiä ja päästi ne lentämään taivaan vapaudessa. Hän pelasti karitsoita teurastukselta ja siirsi toukkia tieltä turvaan. Saarnoissaan hän koetti muuttaa ihmisten asenteita eläimiä ja luontoa kohtaan myönteisemmiksi. Pyhän Franciscuksen päivä 4. lokakuuta on maailman eläinten päivä.

Franciscus Assisilainen oli siis vaatimaton luonnonsuojelun ja eläinten ystävä, joka kehotti iloisuuteen, lauluun ja tanssiin ja jolle ihmisten ja eläinten hyvinvointi oli tärkeämpää kuin tiukka sääntöjen ja määräysten noudattaminen – ei ihme, että hän on niin pidetty ja arvostettu niin katolisen kirkon piirissä kuin sen ulkopuolellakin! Franciscus kuoli lokakuun neljännen päivän vastaisena yönä vuonna 1226. Hänet julistettiin pyhimykseksi vain kaksi vuotta myöhemmin ja hänen jäännöksensä siirrettiin hänelle omistettuun ja nyt maailmanperintökokonaisuuteen kuuluvaan Pyhän Franciskuksen basilikaan 1230.

Assisissa mietin, mitä mahtaisi vaatimaton Franciscus tuumata kotikaupungistaan nyt. Siitä on nimittäin tullut suoraan sanottuna aikamoinen turistirysä.

Pyhän Fransiskuksen basilika Assisissa

Assisi

Turistien ja pyhiinvaeltajien Assisi

Se, että olimme saapuneet turistien suosimaan paikkaan turistihintoineen ja muine lieveilmiöineen, kävi alusta alkaen selväksi. Minulle oli jostain syystä Perugiaan mennessä jäänyt kuva, että Assisin kaupunki on ihan siinä aseman ulkopuolella, mutta eihän se niin ollut: ylhäällä kukkulalla siintävään Assisiin oli asemalta noin neljän kilometrin matka. Aseman edestä lähti toki bussi kaupunkiin, mutta missään ei tietenkään ollut aikatauluja. No, taksi ei voi parin kilometrin matkalta paljon maksaa, tuumasimme ja hyppäsimme kyytiin. Olimme väärässä: 10 minuutin matka maksoi 18 euroa! Rooman taksihintoihin verrattuna summa tuntui törkeältä, mutta taksa oli mittarin mukainen ja saimme siitä kuitinkin, joten huijauksesta ei kuitenkaan ollut kyse.

Taksi jätti meidät yhdeksi Italian kauneimmaksi mainostetun piazzan viereen. Olin etukäteen fiilistellyt sillä, miten nauttisimme sillä aperol spritzit, mutta luovuin sisäänheittäjät nähtyäni ajatuksesta. Paljonkohan ne olisivat kustantaneet? Piazzalta lähtevillä kapeilla kujilla oli vieri vieressä matkamuistomyymälöitä ja muita turisteille suunnattuja kauppoja, joissa englanninkieliset kyltit houkuttelivat ostamaan paikallisia herkkuja ja käsitöitä.

Assisi

Tavalliseen turistimeininkiin olen Italiassa ja etenkin Roomassa tottunut, mutta Assisissa läsnä oleva uskonnollisuus toi siihen lisätwistiä. Assisiin on tehty pyhiinvaellusmatkoja keskiajasta lähtien ja Assisista Roomaan kukeva pyhiinvaellusreitti (osa Italian läpikulkevaa Franciscus Assisilaisen mukaan nimettyä Via di Francescoa) lienee Italian tunnetuin. Assisi on myös suosittu kirkkojen ja seurakuntien järjestämien matkojen kohde. Pyhiinvaeltajia ja uskontovetoisista syistä tulleita matkailijoita näkyi Assisin katukuvassa paljon, samoin kuin niitä ruskeaan kaapuun pukeutuneita paljasjalkaisia munkkejakin. Osalle Assisi oli selvästi merkityksellisempi kuin pelkkä viehättävä italialainen kukkulakaupunki tai edes maailmanperintökohde. Poikkesimme kirkoksi muutettuun vanhaan temppeliin Santa Maria sopra Minervaan ja vieressämme oleva nainen puhkesi laulamaan selvästi jossain transsitilassa. Enkä nyt tarkoita sellaista tilaa, jota Tallinnan lautan karaokebaarissa näkee. Siihen osaisin suhtautua, nyt pakenin ulos kadulle.

Kävimme katsomassa Pyhän Franciscuksen basilikan ja ihailemassa maisemia sen alaosassa ja sitten päätimme, että Assisi riittää. Juuri kun aioimme kokeilla pientä pätkää pyhiinvaellusreittiä – sillä emme todellakaan halunneet maksaa toista taksimatkaa – bussi sattui paikalle (aikatauluja ei ollut). 1,5 euron hintaisia lippuja sai kuskilta, taksiin verrattuna siis kannatettava vaihtoehto. Tosiin täpötäyteen bussiin sattui vielä kaapuun pukeutunut pyhiinvaeltaja, joka selvästi oli viillellyt itseään. Tai mistäs minä tiedän, olivatko vammat itse aiheutettuja, mutta ainakaan Pyhän Franciscuksen julistamaa iloisuutta ei kaverista näyttänyt löytyvän.

 

Näkymä Assisista

Assisi rautatieasemalta nähtynä

Asemalla otettu kännykkäräpsy Assisista

Assisin asemalla nautitut euron proseccolasilliset eivät ihan vastanneet mielikuvaani Assisin retkestä, mutta olimmepa taas yhden kokemuksen rikkaampia. Tätä kirjoittaessa lähinnä harmittaa, etten ottanut kuvia Assisin härdellistä, vaan kaivoin kameran laukusta vain silloin, kun Assisi näytti idyllisimmät puolensa.

Aasinsilta alkuun

Assisin puolustukseksi sanottakoon, että olen aika yksin siitä muodostamani negatiivissävytteisen näkemyksen kanssa. Suurin osa siellä käyneistä tuttavistani on pitänyt paikasta. Ja onhan sillä upeat puolensa, ei sille maailmanperintölistalle suotta päädytä. Jos ei siis paremmasta tiedä. Omaan kokemukseeni vaikutti se, että tulimme suoraan Perugiasta ja se, että olen jo vuosia vältellyt turistikohteita tai ainakin käynyt niissä sesongin ulkopuolella.

Tulipa siis huomattua, että tällainen tavoitteellinen reissaaminen voi viedä myös sellaisiin kohteisiin, jotka eivät miellytä. Mutta ehkä se on osa bongauksen ideaa? Joka tapauksessa seuraavasta Italian käymättömästä maailmanperintökohteesta otan kyllä selvää etukäteen ennen matkaa. Luulen, että olisin Assisistakin saanut enemmän irti, jos olisin lukenut tätä postausta varten lukemani jutut Franciscus Assisilaisesta ENNEN Assisissa käyntiä.


Onko teillä jotain tavoitteita tai bongauskohteita matkoilla? Jätä kommenttikenttään viesti, jos on – olisi kiva kuulla, minkälaisia! Ja saa mahdollisesta Assisin kokemuksestakin kommentoida.


* Franciscus Assisilaisesta kertovan osuuden lähteenä mm. Fransiskaanimaallikoiden viralliset sivut Suomessa ja Wikipedia (suomen-, englannin- ja italiankieliset artikkelit Pyhästä Franciskuksesta).

Tykkää ja jaa:
  • Reply
    Sari- CampaSimpukka
    15/03/2019 at 17:01

    Minä tykkään käydä katsomassa Viron kartanoita, reilussa vuodessa olen ehtinyt nähdä pari sataa kartanoa

    • Reply
      Heli Vihreältä kukkulalta
      15/03/2019 at 17:50

      Ooh, ihana “keräilykohde”. Kartanoromantiikka uppoaisi tännekin.

  • Reply
    Peter
    15/03/2019 at 17:13

    25 vuotta sitten olisin varmasti vastannut eri tavalla. Tuolloin olisin varmaan keräillyt Euroopan maita. Noin 15 vuotta sitten ensimmäinen matkamme Toscanaan muutti matkailufilosofiaamme aika lailla. Enää emme “keräile” mitään vaan yritämme löytää meille mieluisia matkakohteita ja jos sellaisen löydämme niin voimme palata sinne uudestaankin. Tämä ajatus olisi ollut 25 vuotta nuoremmalle minulle aika vieras ajatus.
    Assisissa olemme olleet parillakin reissulla. Toisella reissulla vietimme noin viikon Agriturismo Le Colombessa, jossa oli hyvää ruokaa ja ihan hienot maisemat. Minun viitekehyksessäni Assisi on muutakin kuin umbrialainen kukkulakaupunkin. Minusta Assisissa on melkein parasta istua jonkun piazzan laidalla kahvilassa ja katsella erilaisia ihmisiä ja seurueita, joille matka voi olla hyvinkin merkityksellinen. Yksi tuttu kirjailija on ainakin muutamaan otteeseen hakenut innoitusta Assisista ja on ihan paikan fani. Minusta Assisi ei ole “läpikävelypaikka”, pitää olla hetki aikaa pysähtyä. Turistilaumatkin voi kokea eri tavalla kun tietää että vierailu on ainakin osalle aika merkityksellinen (siksi taidan Roomassakin viihtyä hyvin Vatikaanin ympäristössä). Minusta Assisi on ok, mutta kyllä minä silti kaikkein mieluiten käyn ties kuinka monetta kertaa Orvietossa.
    Oma vinkkini Assisiin on, että parkkihallien sijaintiin kannattaa tutustua etukäteen…

    • Reply
      Heli Vihreältä kukkulalta
      15/03/2019 at 18:04

      Itselleni tuo uskonnollinen matkailu ja pyhiinvaellus on sen verran vierasta, etten yhtäkkiä osannut suhtautua siihen. Assisi oli selvästi merkityksellinen paikka monille siellä olijoille ja olin luultavasti liikkeellä ihan väärällä asenteella, kun halusin ruksia vain yhden maailmanperintökohteen hetken mielijohteesta. Nyt tekisin matkan sinne toisin. Parkkipaikkavinkki on hyvä, en muistanutkaan lisätä näitä käytännön juttuja postauksen loppuun.

      • Reply
        Peter
        16/03/2019 at 05:54

        Minulle ajatus siitä, että menisin pyhiinvaellusreissulle on ehkä vieras, mutta minua kiehtoo nähdä paikkoja, joilla on ihmisille joku uskonnollinenkin merkitys. Muutamia vuosia sitten olimme Portugalissa autoilemassa ja vaimoni oli etukäteen bongannut vierailukohteeksi Fatiman. Siitä kerrottiin, että se oli katolisille erittäin tärkeä pyhiinvaelluskohde. Fatimassa minulle tuli varmaan ehkä vähän samanlainen olo kuin sinulle Assisissa. Fatimassa oli rakennettu laatoitetun valtavan aukion keskelle metallinen “polku”, jota monet ihmiset kävelivät polvillaan (“konttasivat”) pari sataa metriä Fatiman pyhimmälle paikalle. Minun oli vähän vaikea suhtautua siihen. Jerusalemissa Itkumuurilla vierailu oli sivusta seuraajalle mieleenpainuva juttu, mutta siellä tiesin mitä odottaa (toisin kuin Fatimassa). Balilla ihmisten peseytymisrituaalit hindutemppelissä Tirta Empulissa olivat myös vaikuttavia vaikka itselleni täysin vieraita.
        Vielä vähän erilainen vinkki “uskonnollisesta matkailusta”. Turun Tuomiokirkkoon oli yhden joulun alla rakennettu italialainen seimi ja se oli kovin kiehtova. Luultavasti seuraavana vuonna päätimme tehdä “jouluseimimatkan” Roomaan joulun alla. Tuon reissun parasta antia oli tutustuminen Piazza del Popolon laidalla (en muista rakennuksen tarkkaa nimeä) joka joulun alla järjestettävään seiminäyttelyyn. Sinne oli koottu todella paljon valtavia ja toisaalta miniatyyrimäisiä seimiä Italiasta, Saksasta, Etelä-Amerikasta jne. Hyvin suuri suositus vierailukohteeksi ihan kenelle tahansa, joka joulukuussa Roomassa vierailee. (Tämä näyttely olisi muuten loistava blogikirjoituksen aihe joulukuussa tai jopa hyvä teema “joulukalenterille”)

  • Reply
    Kohteena maailma / Rami
    15/03/2019 at 17:13

    Tuo on muuten totta, että monesta kohteesta saa enemmän irti kun on tehnyt taustatutkimusta etukäteen. Kuvissa näytti Assisi kauniilta ja onhan tuolla paikkakunnalla Mielenkiintoinen tarina taustalla.

    Tulipa laskettua mikä on tilanne itsellä kansallispuistojen suhteen: 15/40. Riittää vielä työsarkaa siis 🙂 Tämä sinun Italian Unescon kohteet on kyllä mielenkiintoinen “keräily” myöskin!

    • Reply
      Peter
      15/03/2019 at 17:28

      Piti itsekin laskea:Koli, Kurjenrahka, Liesjärvi, Nuuksio, Oulanka, Pyhä-Luosto, Repovesi, Saaristomeri, Seitseminen, Teijo, Torronsuo =11, ei ihan samalla tasolla, mutta jos kesällä saisi muutaman lisää…. (En minä näitä laske, mutta…)

    • Reply
      Heli Vihreältä kukkulalta
      15/03/2019 at 18:06

      Ohhoh, en muistanutkaan, että Suomessa on noin paljon kansallispuistoja! Assisiin tuli mentyä hetken mielijohteesta, mutta seuraaviin kohteisiin perehdyn paremmin.

  • Reply
    Susanna
    18/03/2019 at 19:07

    Näyttää ihan kivalta kohteelta kuvissa, vaikka ei aina tiedä miten suuret turistimassat ja jonot on. Huomasin kyllä viime kesänä Espanjassa ollessa että tykkään kuitenkin paljon enemmän Italiasta, juuri siksi koska kaduilla on yleensä tilaa liikkua ja joskus myös tuulee. Espanjan rannat ja pääkadut ovat ihan supersuosittuja heinäkuussa, Ranskassakin oli paremmin tilaa ja myös majoituksissa oli tilaa. Minäkään en keräile maapisteitä, lähinnä nykyään katson että onko jotain historiallista nähtävää tai meri ne kiinnostaa

Leave a Reply