Subscribe & Follow

Sekalaisia mietteitä

10 matkailufaktaa minusta

23/02/2021

Matkabloggaajien keskuudessa on kiertänyt jo pari kuukautta Unelmatrippi-blogista alkanut haaste, jossa saa kertoa 10 matkafaktaa itsestään. Vastauksia on ollut hauska lukea. Yksi kertoo matkustavansa mieluiten yksin ja toinen taas paljastaa, ettei koskaan ole matkustanut yksin. Yhtä ei ollenkaan haittaa reissata yli 30 asteen helteessä, mutta ei silti tykkää uimisesta, toiselle taas viileä vesi tai uima-allas on välttämättömyys. Aika moni paljastaa olevansa suuntavaistoton.

Sain itsekin haasteen vähän aikaa (eli 7 viikkoa, köh köh) sitten Kerran poistun kotoa -blogin Nooralta. Kiitos vaan ja pahoittelen, että vastaus hieman viivähti. Tartuin haasteeseen kyllä heti tuoreeltaan, onhan se helppo tapa päästä irti edellisessä postauksessa kertomastani kirjoitusjumista. Ensimäinen faktalista muistutti lähinnä ei koskaan-peliä, tiedättehän sen, jossa pelaaja saa pisteen, jos on seurueessa ainoa, joka ei ole koskaan tehnyt jotain asiaa. Aloin tuntea taas, että en mikään oikea matkaaja olekaan, kun en ole käynyt missään erikoisen eksoottisessa paikassa tai edes erityisen monessa maassa. Syytän tästä tietenkin monipuolista Italiaa, jossa riittää matkustamisen arvoisia paikkoja, vuoristoja, turkoosinvärisiä merenrantoja, kauniita kaupunkeja, hyvää ruokaa ja historiaa, niin että Verdin sanoin voi todeta

Sinä voit pitää maailmankaikkeuden, jos minä saan pitää Italian.

Siis häpeä hiiteen ja uusi positiivisempi lista tekeille (joka sekin on ollut jo viikkoja viimeistelyä vaille valmis, kröhm)! Veikkaan, että viimeisellä olisin kuitenkin aika vahvoilla siinä ei koskaan -pelissä.

1. Olen kylähullu

Aloitetaan tosiasiasta, joka ei varmasti ole jäänyt epäselväksi kenellekään blogiani tai Insta-tiliäni seuranneelle: olen kylähullu. Eli siis hulluna pieniin, idyllisiin pikkukyliin, mieluiten niihin vähän tuntemattomampiin. Kun muut hakeutuvat metsään tai vuorille rentoutumaan, minä rauhoitun parhaiten keskiaikaisessa kylässä. Perheeni väittää, että italialaiset keskiaikaiset kylät näyttävät kaikki samalta – niin kuin ei metsä muka näyttäisi, dah! – mutta minulle ne ovat aina yhtä suuri elämys. Tai no, ihan viime aikoina olen tullut vähän ronkeliksi. Ja haikailen vähän Keski-Euroopan kyliin.

Koronakaranteenin jälkeenkin lähdin ensimmäisenä kylään. Kuvassa Castel di Roma: lumoavan kaunis kylä tunnin matkan päässä Roomasta.
Vitorchiano.

2. Pidän enemmän maatilamajoituksista, B&B- ja AirB-nB -majoituksista kuin hotelleista

Tämäkään ei varmaan ole yllätys, olenhan palkitussa Vaelluksia Italiassa -kirjassakin ylistänyt agriturismoja. Työmatkalla perushotellit ovat ok, mutta lomalla etsin majoitukselta persoonallisuutta. Ja mieluusti yhtä huonetta enemmän tilaa, jossa vaikka istuskella viinilasin kanssa, kun osa perheestä on vetäytynyt nukkumaan. Tai päiväunille. Mitään luksusta en majoitukseltani kaipaa, voin yöpyä vaatimattomissakin oloissa, jos matkan tarkoituksena on joku muu kuin majapaikassa viettäminen. Toiset majapaikat taas käyvät lomakohteesta jo itsessään.

Olen pari kertaa yöpynyt ihanassa La Chiusassa (viimeisin kerta blogiyhteistyö), jossa on kaikki, mitä majapaikalta kaipaan: maisemat, uima-allas, josta näkymä Montepulcianon kylään, mukavat ja kauniit huoneet, tilaa istuskella ulkona, hyvä ravintola ja palvelu.

3. Matkustan mieluiten tuntemattomissa pikkukohteissa ja sesongin ulkopuolella

Myönnetään: olen mielelläni se ainoa turisti kohteessa. Tykkään siitä tunteesta, että olen löytänyt jotain sellaista, josta koko maailma ei vielä tiedä. Joo tiedän, että off the beaten path on oma kliseensä ja kaikissa paikoissa joku on käynyt jo aiemmin. Mutta vihaan myös jonottamista ja saan helposti paniikkihäiriön väkijoukoissa, joten siksikin hakeudun matkoillani hiljaisiin pikkukohteisiin.

Suositut kohteet ovat kuitenkin usein suosittuja ihan syystä, joten käyn niissä sesongin mieluiten ulkopuolella. Silloin tosin joutuu tinkimään usein palveluista.

Olen mielelläni se ainoa turisti paikalla.

4. Olen pihi matkailija

Olen ylipäätään melko tarkka taloudenpitäjä, kuten anoppini kauan sitten kauniisti nuukuuteni muotoili. Saan tietynlaista tyydytystä siitä, jos onnistun löytämään edulliset lennot tai hyvän majoituksen halvalla! En tarkoita tällä kuitenkaan sitä, että metsästäisin sitä kaikkein halvinta mahdollista ratkaisua, vaan sellaista, missä hinta ja laatu minun mielestäni kohtaavat. Minun mielestäni on harvoin järkeä maksaa hotellihuoneesta sanotaan nyt sataa euroa enempää (maasta riippuen), mutta en missään halvassa läävässäkään yhteispesutiloilla suostu yöpymään.

Toisaalta matkalla ei sitten ajatella rahaa, sillä liika nuukailu vie lomafiiliksen! Lomalla en esimerkiksi halua tehdä ruokaa, vaikka se kuinka tulisi halvemmaksi. Ja syön mieluusti muutenkin hyvissä ravintoloissa, vaikka myös halpa katuateria tai rantabaarin tuore mustekala-annos voi olla myös elämys!

Vain Italiassa voi noin kymmenen asukkaan kylässä olla Michelin-ravintola. Kuva Montalcinosta, jossa nautin sellaisen kolmen ruokalajin illallisen, joka teki minut erityisen onnelliseksi. Sillä se oli varsin kohtuuhintainen.

5. Päätän matkakohteeni ja suunnittelen matkat aina viime tipassa

Tämänkin olen sanonut ennenkin: olen huono suunnittelemaan matkani ajoissa. Olen joka kerta hyvin hämmästynyt, kun huomaan blogin tilastoista, että joku on googlannut joulumarkkinoita kesäkuussa tai joku peräti lähettää helmkuussa kysymyksen, millaista Roomassa on lokakuussa. Miten joku pystyy suunnittelemaan matkansa noin hyvissä ajoin?

Kerta toisensa jälkeen päätän, että tällä kertaa suunnittelen lomat ajoissa, mutta aina se jotenkin jää vain paria viikkoa ennen tehtäväksi. Siitäkin huolimatta, että tämä on ristiriidassa edellä esittämäni piheyden kanssa: lentoja ja kivoja majapaikkoja saisi edullisemmin, jos olisi ajoissa liikkeellä. En myöskään pysty maksamaan moninkertaista hintaa vaikkapa joulu- tai pääsiäislomalla, siksipä ne onkin tullut usein vietettyä Roomassa.

Toisaalta sitten, kun saan kohteen päätettyä itse matkan suunnittelu käy nopeasti. Tästä on ollut hyötyä, nyt kun kukaan ei voi suunnitella oikein mitään kovinkaan pitkälle. Minulle ei ole ongelma lähteä reissuun vaikka parin tunnin varoitusajalla!

Kissa

Syntymäpäiväni muut suunnittelivat reissun puolestani. Sekin oli hankalaa.

6. Saan inspiraationi matkoihin Instagramista

Tekeehän joku muukin niin, että kun näkee jonkun todella ihanan paikan Instagramissa, niin kirjoittaa sen nimen ylös listaan ja merkitsee sen ehkä jopa karttaan tai ainakin tarkistaa muuten etäisyyden ja mitä muuta alueelta löytyy? No minä teen. Lista vaan alkaa olla niin pitkä, tulee taas valinnan vaikeutta sit ku pääsee taas matkustamaan. Mutta tällä kertaa olen suunnitellut jo pari matkaa aika valmiiksi. Ehkä alan oppia (ks. edellinen kohta)!

Haen Instagramista myös hyviä kuvauspaikkoja.

Cascate di Monte Gelato eli “Jäätelövuoren putoukset” bongasin Instasta päiväretkikohteeksi.

7. Lempimaanosani on Eurooppa

Huomasin edellisen kerran blogihaasteeseen osallistuessani, että unelmoin lähinnä Euroopan kohteista. Ehkä se johtuu mukavuudenhalusta: ei pitkiä lentoja, ei rokotuksia, ei suurta vatsataudin vaaraa, ei myrkyllisiä matelijoita tai muita suuria vaaroja ja turvallista matkustaa myös yksin. Ja kuitenkin niin valtavasti nähtävää, minulla on vielä todella isoja aukkoja Euroopan maiden ja kaupunkien kohdalla! En ole käynyt edes puolessa maita…

Ja onhan Euroopassa nyt vain ne suloisimmat kylätkin.

8. Luulin, etten tykkää museoista

Tämän kohdan otsikkona oli aluksi, etten pidä museoista, enkä halua käydä niissä matkoillani. Mutta sitten huomasin lisääväni, että paitsi tietenkin taidemuseoissa. Niin ja Lontoon museot ovat todella upeita! Ja mikä tahansa museo on kiinnostava, jos mukana on asiantunteva ja innostunut opas. Ja olisinko koskaan kuullut Nemi-järven salaisuudesta, jos ei olisi päätetty mennä sisään siihen kummalliselta vaikuttavaan ja typötyhjään museoon järven rannalla.

Eli taidan sittenkin tykätä museoista. Mutta en silti erityisemmin suunnittele niitä matkaohjelmaani, enkä varsinkaan valitse mitään kohdetta kiinnostavan museon takia.

Centrale Montemartini

9. Arvostan koiraystävällisiä kohteita

Matkustan nykyään 90-prosenttisesti karvaisen nelijalkaisen ystäväni kanssa (karvainen ystävä ei kuulosta yhtä söpöltä kuin furry friend, eihän?), joten monet kohteet valikoituvat sen kannalta. Majapaikan ensimmäinen hakuehto on “lemmikit sallittu” ja matkat halpalentoyhtiöillä karsiutuvat, koska ne eivät salli lemmikkejä matkustamossa. Italiassa koiran kanssa on helppo matkustaa, sillä pienen koiran kanssa pääsee lähes joka paikkaan: ravintoloihin, kauppoihin ja hotelleihin. Sloveniassakaan ei ollut mitään ongelmia. Korsikalla koitiin suhtauduttiin vielä ystävällisemmin ja Wienissä koirille oli jopa oma ruokalista ravintolassa.

Suomella on tässä suhteessa paljon parantamisen varaa, sillä koronan koirabuumin vuoksi ihmiset matkustavat tulevaisuudessa varmaan usemmin nelijalkaisen perheenjäsenen kanssa.

10. En ole koskaan käynyt Etelä-, Väli- ENKÄ Pohjois-Amerikassa

No niin, nyt saisin takuulla pisteen tai kymmenen Ei koskaan -pelissä! En ole koskaan käynyt USA:ssa. En ole koskaan käynyt Kanadassa. En ole koskaan käynyt Meksikossa, Panamassa tai Kuubassa. En Perussa, Brasiliassa, Chilessä enkä Equadorissa. En ole koskaan käynyt Amerikan mantereella.

Jos pelaisin listani kanssa muiden matkabloggaajien kanssa sitä ei koskaan –peliä juomapelinä, olisin tässä vaiheessa varmaan jo kännissä kuin käki!

Noloahan se on, että en ole noissa käynyt. Niin noloa, etten sitä usein mainitse. Lähellä matka on ollut jo monta kertaa, mutta aina on tullut jotain muuta ja reissua on lykätty (viimeksi viime keväänä, tiedätte kyllä miksi). Kunhan korona sallii, hoidan tämänkin aukon pois järjestyksestä!

Kuten sanottu haaste on jo kiertänyt kauan ja voit käydä lueskelemassa muiden vastauksia ainakin Ja sitten matkaan – , Toisiin maisemiin – ja Merjan matkassa -blogeista. Hakusanalla “10 matkailufaktaa minusta” löytynee lisää. En siksi enää haasta ketään, mutta jos joku muukin maijamyöhäinen haluaa osallistua, niin ohjeet menee näin:

10 matkailufaktaa minusta -blogihaaste

Osallistu 10 matkailufaktaa minusta -blogihaasteeseen! Tee näin ja kopioi nämä ohjeet mukaan omaan postaukseesi:

  • Kirjoita 10 matkailufaktaa minusta -blogipostaus, jossa kerrot otsikon mukaisesti 10 matkailuun liittyvää faktaa itsestäsi.
  • Linkitä jutussasi alkuperäiseen, Unelmatrippi-blogin liikkeelle laittamaan 10 matkailufaktaa minusta -postaukseen.

Tykkää ja jaa:

6
Leave a Reply

avatar
3 Comment threads
3 Thread replies
0 Followers
 
Most reacted comment
Hottest comment thread
4 Comment authors
Heli Vihreältä kukkulaltaJenni / UnelmatrippiEila / MetkaamatkusteluaInnaAnni Recent comment authors

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

  Subscribe  
newest oldest most voted
Notify of
InnaAnni
Guest

Kiva postaus. Kaivan tämän esiin, kun korona hellittää ja pääsen täältäSuomesta taas matkailemaan Italiaan. Ja toteutan jotain blogissa antamiasi vihjeitä…

Eila / Metkaamatkustelua
Guest

On ollut hauskaa lukea näitä Unelmatrippi-blogin haasteen vastauksia, kuten tätäkin. Blogeista löytyy itselleni enemmän matkavinkkejä kuin Instagramista. Linkkisi juttuun Nemi-järven salaisuudesta oli tosi mielenkiintoinen ja blogisi kauniit kuvat Italian pikkukaupungeista ja kylistä herättivät matkakuumeen italiaan, jossa en olekaan käynyt kuuteen vuoteen.

Jenni / Unelmatrippi
Guest

Jes! Oli kiva päästä lukemaan tämä haastepostaus sinunkin blogistasi!

Keskiaikaiset kylät (tai linnat, joihin itse olen kylien lisäksi hulluna) eivät todellakaan näytä kaikki samoilta. Upean näköistä tuolla Castel di Romassa! Alkaa olla todella ikävä kiertelemään Euroopan historiallisiin pikkukyliin ja no, melkeinpä minne tahansa tässä vaiheessa.

Meillä on listasi perusteella muutenkin paljon yhteistä aina majoituspreferensseistä sesonkeihin ja tietynlaiseen pihiyteen. En ole asiasta yllättynyt. 🙂