Yksin Roomassa

Perheemme talvilomakuviot menivät tänä vuonna niin, että perheen miesväki lähti Dolomiiteille laskettelemaan (mies) ja lumilautailemaan (poika) ja tytär puolestaan Floridaan. Ja minä jäin yksin Roomaan. Molempiin kohteisiin olisin mielellään lähtenyt mukaankin, sillä Dolomiittien laaksoissa olevat kylät ovat niin huikean kauniita, että niissä viihtyy kyllä tällainen sunnuntaihiihtelijäkin, joka ei pientäkään mäkeä suostu alas laskemaan. Tällä kertaa matkaseurueen majapaikaksi valikoitui kuitenkin ylhäällä rinteessä oleva rifugio (hiihtomaja), joten siellä olisi voinut tulla aika pitkäksi, jos ei laskettele. Ja tyttären Floridan matka on puolestaan koulun retki (minun kouluaikanani mentiin retkelle enimmäkseen metsään ja kerran Helsinkiin, vaikka kyllähän Urho Kekkosen museo ja Linnanmäki ovat ainakin melkein yhtä upeita kokemuksia kuin alligaattorikierros kansallispuistossa ja auringonlaskuristeily lähellä Miamia…)

En tosin varsinaisesti pistänyt pahaksenikaan viikkoa yksin Roomassa, pikemminkin päinvastoin. Suunnittelin tekeväni vaikka mitä tällä viikolla, kun kerrankin on aikaa, ei mitään aikatauluja, treeneihin kuskaamisia, eikä kukaan väittämässä vastaan suunnitelmilleni. No, nyt kun viikko on kääntymässä lopuilleen, niin täytyy todeta, että ne päiväretket lähikyliin, keskeneräiset kirjoitus- ja muut työt, blogin ulkoasun uudistaminen  ja monet muut jäävät seuraavaan sopivaan hetkeen. Sateen ropistessa ikkunaluukkuja vasten ”Hakekaa kätilö”-sarjan katselu TV-kaistalta ja hyvä kirja tuntuikin yllättäen paremmalta idealta kuin vaikkapa iltakävely keskustassa. Mutta en nyt ihan täysin ole kotiinkaan jumittunut, vaan pientä omaa lomaakin viettänyt. Tässä pieni pikakatsaus paikkoihin, joissa olen käynyt ja joista mahdollisesti on juttua tulossa myöhemmin:

Kulttuuria ja nähtävyyksiä

Kun on etsinyt edellisellä viikolla varastosta niin toppavaatteet kuin bikinit, ballerinat kuin moonbootsitkin ja kierrellyt kaupoissa epätoivoisesti etsimässä viimeisistä talvivaatealennusmyynneistä ja ensimmäisistä kesävaatemallistoista matkaanlähtijöille uutta päällepantavaa pieneksi jääneiden tilalle, niin on ilman muuta rentouttavan kylpyläloman tarpeessa. Näin tuumimme toisen kotiin jääneen hiihtolomalesken, vietnamilaisen ystäväni kanssa ja suuntasimme sunnuntaina ”paavien kylpylään”, Terme dei Papiin, joka on n. 1,5 tunnin ajomatkan päässä Roomasta. Saman ajatuksen oli saanut muutama (sata) muutakin.

Onneksi 2000 neliön ulkoilma-altaaseen mahtuu väkeä. Ja sinne rikinkatkuiseen, suoraan maanalaisista kuumista lähteistä virtaavaan lämpimään veteen jäivät selkä- ja hartiasäryt. Hartiat tosin jännittyivät jo kotiin Roomaan ajellessa. Maanantaina vapauduin autolla ajamisen stressaavuudestakin, sillä vein auton korjaamolle. Korjaamo sijaitsi Appia Anticalla, joten kävin saman tien yhdessä Rooman katakombeistakin kun kerran olin lähistöllä. Niihin kun on aika hankala hankkiutua muuten.

Jeesuksen jalanjäljet Domine Quo Vadis -kirkossa Appia Anticalla. Legendan mukaan kirkko on rakennettu sille paikalle, jossa Pietari kohtasi Kristuksen paetessaan Roomasta marttyyrikuolemaansa. Kohtaamisen jälkeen Pietari palasi Roomaan ja ristiinnaulittiin.

Tiistaina oli ihan täydellinen kesäpäivä, joten rannallehan sitä oli lähdettävä. Oikeasti ensisijaisena kohteenani oli Ostia Antican kaupungin hyvin säilyneet rauniot (Rooman lomailijoille vinkiksi, että ei todellakaan kannata matkustaa Pompejiin, kun 20 minuutin ja 1,5 euron paikallisliikennemaksun päässä on tällaiset huikeat rauniot). Mutta kaunis ja lämmin sää – ja ajatus rantaravintoloista merenelävineen – houkuttelivat myös kävelylle merenrantaan. Päinvastoin kuin oletin, en päässyt katsomaan ihan autiota hiekkarantaa ja bongasin jopa muutaman rantaleijonan speedoissaan ja yhden bikinibeibinkin.

 

Ruokaa ja juomaa

Pelkästään itselleenhän ei viitsi tehdä ruokaa, joten olin jo etukäteen ajatellut syöväni koko viikon ulkona.  Yksin syöminen Italiassa vaatii kuitenkin vähän pokkaa, sillä yksinäisiä ei ravintolapöydissä juuri näy. Vaikka en osaakaan pitää yksin syömistä mitenkään surullisena tai säälittävänä, niin silti se tuntuu lounasaikaan jotenkin luontevammalta kuin illalla.

Terme dei Papin ravintolan calamari fritti, friteeratut mustekalat.
Kevyttä kasvisruokaa Testaccion mahtavassa Volpetti Piussa: parmeggianaa, jossa ei päälle raastetussa juustossa säästetty. Ja tietysti viiniä, just because I can.
Tuoretta tonnarellia, simpukoita, katkarapuja, kirsikkatomaatteja, aavistus chiliä ja valkosipulia siinä ainoassa auki olleessa rantaravintolassa Ostia Lidolla. Ja hups, taas viiniä.

Ja onneksi ei ihan lällyksi iltaisin kotona käkkimiseksi lomaviikko mennyt, sillä aurinkoinen sää inspiroi muutamaa täkäläistä suomalaista houkuttelemaan muita Rooman suomalaisia yhteiselle aperitivolle. Aperitivohan tarkoittaa Italiassa sitä, että noin kuuden ja kahdeksan välillä illalla saa drinksun hintaan (tai Roomassa n. 10 euron hintaan) syödä buffet-pöydästä niin paljon kuin jaksaa/ kehtaa. Parhaimmissa paikoissa aperitivo vastaa hyvinkin runsasta illallista. Valitettavasti sää ehti muuttua päivässä taukoamattomaksi sateeksi, mutta onneksi ruoka ja seura oli hyvää. Välillä on vaan niin virkistävää päästä ruotimaan suomalaisten kesken Italian hyviä ja etenkin niitä huonoja puolia.

Peltimukissa tarjottu naisellinen juomani Moscow Mule, joka nimestään huolimatta oli raikas drinksu, jossa oli limeä, kurkkua, ginger alea ja (vähän) vodkaa.

 

 
Ara Pacis-taidemuseon vieressä sijaitsevan Guston aperitivovalikoimaa.

Olen siis nauttinut Rooman lomastani – säästä huolimatta – ja samoin kuulemma perheenjäsenet omastaan. Uskallan väittää, että ainakin tällaisella kokonaan ulkosuomalaisella perheellä on yhdessäoloaikaa enemmän kuin keskivertosuomalaisella, sillä esimerkiksi kansainvälistä koulua käyvien lasten kaverit eivät asu niin lähellä, että kaverien voisi hengailla iltaisin ja viikonloppuisin. Sama pätee tietysti aikuisiinkin. Lomaa voi viettää siis erilläänkin ja ehkä se tekee jopa hyvää kaikille.

Tykkää ja jaa:

2 Comment

  1. Anonyymi says: Vastaa

    Ei pitäis lukea näin sun juttuja, kun aina pukkaa heti nälkä. 😉
    Ostia Anticassa on tullut käytyä. Onhan se yllättävän hieno paikka,
    mutta Pompei on kuitenkin aika paljon isompi ja paremmin säilynyt.
    Mitä nyt ei ole rosvottu.
    Ostia Antica on kuitenkin yllättävän iso paikka, ja jos jo tuon tiirailusta saa raunioista tarpeekseen,
    on aika turha maksaa Pompeista.

  2. Heli says: Vastaa

    Totta Pompeiji on dramaattisuudessaan toki Ostiaa vaikuttavampi. Siksi sinne on minusta sääli matkustaa vain muutaman tunnin takia. Ostia Antica on paljon lähempänä Roomaa ja sinne pääsee paikallisliikennelipulla ja se on hieno: siksi se minun mielestäni on parempi päiväretkikohde Roomasta kuin Pompeji. Aikaa (ja rahaa) jää vielä hyvin lounaalle ja illallisellekin 🙂