Tiskiharjoja ja puurohiutaleita – ulkosuomalaisten tuliaistoiveet

Hiihtolomavieraat kyselivät, mitä voisivat tuoda tuliaisiksi Suomesta. Ruisleipää ja Fazerin sinistä tietenkin, mutta mitä muuta? Tuliaissalmiakitkin tulevat aina ihan iloisesti syötyä, mutta en oikeastaan kaipaa niitä erityisemmin. Sen sijaan jokaisella pitempään ulkomailla oleskelleella on kaikenlaisia asioita, joita he huomaavat Suomesta kaipaavansa. Toiset kaipaavat Tupla-patukoita, toiset leipäjuustoa ja lakkahilloa. Silloin tällöin – etenkin juhlapyhinä – iskee himo leipoa tai laittaa suomalaisia herkkuja, joihin tarvittavia aineksia ei sitten paikallisesta supermarketista saakaan. Kuten kardemummaa, siirappia ja fariinisokeria.

Photcredit Meira

Ja vaikka paikallisista kaupoista löytyisikin jotain vastaavaa, niin ne eivät vaan ole yhtä hyviä  kuin suomalaiset tuotteet. Yksi täällä asuva ystäväni tuottaa aina Sini-tiskiharjan vaihtopäitä, toinen puurohiutaleita. Minun tiskaukseni sujuu kyllä Ikean harjallakin ja puuroakaan ei ole ollut ikävä (erilaisia hiutaleita on kyllä kaupan täälläkin, enkä osaa eroista niiden ja suomalaisen Elovenan välillä sanoa). Olen tosin kiitollinen tuliaisiksi saamistani ikkunanpesulastasta ja mäntysuovasta. Sinillä siivous sujuu vai miten se meni.

Kuva Sini-tuote

Omiin omituisiin tuliaistoiveisiimme kuuluu Oivariini. Täkäläinen voi kun on useimmiten suolatonta, eikä muitakaan levitteitä ole. Suolattu voikin kuulemma maistuu erilaiselta kuin Suomessa. Pärjäämme kyllä oliiviöljyllä ja leikkeleillä paikallisten leipien kanssa, mutta eihän se ruisleivän kanssa sovi.

Tuliaistoiveet ovat vuosien varrella muuttuneetkin. Alussa toivoin jopa suomalaista kahvia, että saisi Moccamasterilla keitettyä sellaiset kahvet kuin sillä pitää. Nyt keitin on pölyttynyt jo vuosia kaapissa. Hapankorppuja saa pari kertaa vuodessa paikallisesta Lidlistä ja Wasan näkkileipää aika monesta paikallisesta marketista. Puolukka- ja lakkahilloa saa Ikeasta. Marimekkoa ja Iittalaa löytyy Roomastakin muutamastakin paikasta. Kirjat ovat yhä mieluisia, vaikka lukuisat muutot ovat tehneet niistäkin vähemmän toivottuja (en edes aloita tässä iänikuista paasaamistani e-kirjojen puolesta), etenkin nyt kun lastenkirjoja ei enää tarvita. Spotify, Netflix ja TV-kaista ovat tehneet suomalaiset CD-levyt ja DVD-elokuvat tarpeettomiksi. Lehtiä sen sijaan on yhä kiva lueskella, eikä niissä haittaa vaikka olisivat vanhojakin.
Monen suomalaisherkun ihanuus piilee sitä paitsi siinä, että niitä saa vain Suomessa. Sieniä, marjoja, tuoreita muikkuja ja hirvenlihaa ei oikein tuliaisiksi voi pyytääkään, niitä varten täytyy matkustaa Suomeen.

Taidan siis tyytyä tällä kertaa tylsästi toivomaan vain sitä ruisleipää ja Fazerin sinistä. Mutta niin paljon kun laukkuun mahtuu…

Tykkää ja jaa:

2 Comment

  1. Terhi says: Vastaa

    Mun listalla on ykkösenä nimenomaan se kahvi. Mikä tahansa suomalaistyyppinen suodatinkahvi käy. Kakkoseksi on kiilannut kaurahiutaleet, niitä ei täältä oikein löydy. Juustoa pyydän joskus ja kardemumma sekä paprikajauhe (!) on myös listalla. Salmiakkia, ruisleipää ja suklaata meillä on vaikka kuinka, tosin ruisleivät tulee äkkiä syötyä. Viimeksi toimme isän tekemiä venäläisiä suolakurkkuja, miehen ykköstoive on maksamakkara ja jos voisi tuoda mitä vaan, niin ne marjat, omenat ja muut ihanuudet ois kyllä haaveissa…

  2. Heli says: Vastaa

    Varmaan jos asuisin missä tahansa muualla, niin kahvi olis tuliaislistalla myös! Kahvi maailmalla kun tuppaa olemaan hirveää litkua tai pikakahvia. Mutta ei tietenkään Italiassa. Nyt suunta on vaihtunut toisinpäin: vien täältä kahvia Suomeen, että saan mökilläkin mutteripannulla keitettyä kunnon kahvit 😉