Sunnuntain mittainen rantaloma Santa Marinellassa

Eilen se viimein koitti: vapaapäivä, jolloin oli aurinkoista ja lämmintä, eikä mitään pakollisia sovittuja menoja. Joten oli oiva tilaisuus tehdä kuten roomalaiset tekevät, kun kuumuus vaivaa Ikuista Kaupunkia: suunnata al mare, (meren) rannalle. Ensimmäistä kertaa tälle keväälle.

Kartastakin näkee, että Rooma on melkein meren äärellä, joten rannalle ei ole mitenkään vaikea päästä. Rooman lähimmät rannat ovat Ostiassa, jonne pääsee kätevästi paikallislipulla junalla Piramiden asemalta. Ostian rannat ovat ihan ok, mutta ne eivät missään tapauksessa kuulu Italian kauneimpiin. Veden puhtauden kanssa on myös vähän niin ja näin, ainakin loppukesästä, vaikka ne ihan uimakelpoisia ovatkin.  Tällä kertaa otimme rantakohteeksemme Roomasta pohjoiseen, Toscanan suunnalla sijaitsevan Santa Marinellaan, jossa en ollutkaan aiemmin käynyt, vaikka siellä kuulemma kirkkaammat vedet ja kivemmat rannat ovatkin.

Myös Santa Marinellaan on todella helppo mennä, tietyistä Rooman kaupunginosista – kuten Monteverdestä – jopa helpompi kuin Ostiaan. Santa Marinellaan päästäkseen ei tarvitse autoa (lue: ei tarvitse seistä jonoissa muiden meren rantaan matkaavien kanssa), eikä vaihdella kulkuvälinettä junasta bussiin. Sinne pääsee nimittäin suoraan junalla Terminin, Ostiensen (Piramide), Trasteveren tai Vatikaanin asemilta. Matka kestää 40 minuuttia (Trasteveresta) ja maksaa 4 euroa suunta. Perillä on vain muutaman minuutin kävely rantaan. Arvostan (vaikka juna olikin myöhässä ja niin täynnä, ettei istumapaikkaa saanut alkumatkasta).

Heti kaupungin ulkopuolella on isohko, siisti ja nätti ilmainen ranta. Niille, joita maininta rannan ilmaisuuden ihmetyttää, tiedoksi, että suurin osa Italian rannoista on maksullisia. Ne maksavat keskimäärin 10 – 15 euroa (aikuisilta), mutta elokuussa hinta suosituimmilla rannoilla voi olla paljon korkeampikin. Hyvä puoli maksullisuudessa on, että rannalla on sitten usein kunnon palvelut kuten baari/ ravintola, pukukopit, suihku, wc, lasten leikkitila/ allas. Ja maksulliset ovat siistimpiä kuin ilmaiset rannat, joiden siivoamisesta huolehtii kunta (vaikka en törkeän roskaista yleistä rantaakaan ole nähnyt). Hintaan kuuluu yleensä myös lettino, lepotuoli ja ombrellino, aurinkovarjo. Ja voin vakuuttaa, että kuumana kesäpäivänä hiekkarannalla kovempikin auringonpalvoja on aika valmis maksamaan melkein mitä vain varjosta! Sitä paitsi, kun varjoon ja aurinkotuoliin tottuu,  niin pelkkä pyyhe rannalla tuntuu aika ankealta ja epämukavalta. Joten tälläkin kertaa suuntasin investoin mielelläni 10 euroa lepotuoliin ja varjoon (joita on usein vuokrattavana ilmaisillakin rannoilla).

Ja kyllä, vesi oli ihanan kirkasta ja hiekka hienoa. Talviturkki jäi turkoosiin Välimereen. Lisäksi rannalla oli huomattavasti vähemmän rasittavia aurinkolasien, pyyhkeiden, bikinien, korujen ja muun krääsän kaupustelijoita kuin esimerkiksi Ostiassa, mutta tämä voi johtua vielä keväisestä ajankohdastakin. Valitettavasti myöskään kylmien juomien ja vesimeloniviipaleiden kauppaajia ei näkynyt.

Ruoka- ja juomapalvelujen heikkous olikin retkemme ainoa nurja puoli. En ollut varautunut eväillä, koska haaveilin syöväni lounaaksi mereneläviä jossain kivassa rantaravintolassa, mutta rannan lähistölle ei sattunut yhtään sellaista, johon nuorten seuralaisteni pikkujalat olisivat valittamatta jaksaneet kävellä (samoilla jaloilla jaksaa kyllä pelata kuusi tuntia jalkapalloa, mutta sehän on toki ihan eri asia). Joten päädyimme nauttimaan paninoa, pizzettaa ja valkoviiniä (vain minä) rannan yläpuolella olevassa baarissa jonotettuamme ensin turhaan palapizzaa pizzeriassa, jossa oli surkea palvelu. Santa Marinellan mainioiden ravintoloiden (?) testaaminen jää siis seuraavaan kertaan.   

Muuten päivän mittainen rantalomamme oli oikein mukava. Voin suositella S. Marinellaa pakopaikaksi Rooman kuumuudesta. Mutta älkää kuitenkaan välttämättä tehkö kuten minä tein eli menkö sinne sunnuntaina. Rannat eivät nyt olleet vielä tungokseen asti täynnä, mutta heinä- ja a tilanne on varmasti ihan toinen. Juna oli nytkin mennessä täysi (vuoroja on vähemmän sunnuntaina), koska sen määränpäänä oli Pisa. Junassa oli muuten merkittävän paljon ruotsalaisia, onkohan Santa Marinellaa juuri suositeltu jossain sikäläisessä oppaasa? Tai blogissa…Tai sitten paikka vaan on ruotsalaisille jo vanhastaan tuttu, olihan jo Ingrid Bergmanilla kuulemma mökki siellä.

Tykkää ja jaa: