Ruokakauppahaaste – Rooma

Kuulun niihin ihmisiin, joista matkakohteen ruokakaupat ovat paljon museoita kiinnostavampia nähtävyyksiä. Siksi päätinkin heti tarttua Salamatkustaja-blogissa esitettyyn ruokakauppahaasteeseen, jossa pyydettiin esittelemään omaa lähikauppaa. Mutta sitten kävikin niin, että en käynyt tavallisessa ruokakaupassa yli viikkoon. Kuten olen täällä aiemminkin maininnut, teen ruokaostokseni enimmäkseen torilla ja pikkukaupoissa, maitoa ja muuta täydennystä haen kotimatkalla Carrefour Expressistä (jota en jostain syystä laske ihan oikeaksi ruokakaupaksi, vaikka se keskiverto-Alepan päihittääkin). Halusin tehdä jutun nimenomaan sellaisesta keskikokoisesta marketista, jonne suuntaan, jos haluan selvitä ruokaostoksista nopeasti ja tarvitsen pastaa ja passataa, enkä mitään erityisen hyvää tuoretavaraa. Eipä silti, italialaisen normiruokakaupan valikoima ja laatu on ihan ok. Tervetuloa mukaan kierrokselle lähiruokakauppaani (Simply)!

Rooman keskustan tuntumassa ei ole juuri automarketteja, joten mummokärry on tarpeellinen. Se jätetään kassojen viereen odottelemaan (yksikään noista rumiluksista ei ole minun).

Vaikka ostankin etenkin hedelmät mieluummin hedelmäkaupasta tai -kojusta, niin kyllä ruokakaupan heviosasto on etenkin isommissa marketeissa ihan kohtuullinen. Satokauden kasvis- ja hedelmävalikoima näkyy niissäkin. 

Markettien hedelmätiskillä pitäisi muka käyttää tällaista muovihansikasta, kun valikoi hedelmiä pussiin. Ekologisista syistä en käytä sitä koskaan. Siitä tulee toisinaan sanomista, ku italialaismammat opettaa ulkomaalaista.

Halpisruokakauppaketjuja (Lidl, Todis) lukuunottamatta pienestäkin ruokakaupasta löytyy ainakin yksi palvelutiski, jolta saa leikkeleitä, jotka siivutetaan kokonaisista ilmakuivatuista kinkuista, salamipötköistä ja muista jokaiselle asiakkaalle erikseen. Olenkohan koskaan nähnyt italialaisten ostavan valmiiksi pakattuja leikkeleitä? Tiskiltä saa myös leipää, pizzapaloja, tuoretta mozzarellaa, marinoituja mereneläviä, oliiveja ja muuta jokapäiväistä. Jos kaupassa myydään kalaa, sitä myydään tietenkin myös tiskiltä. Lihaa sen sijaan myydään useimmiten valmiiksi pakattunakin, vaikka kaupassa olisi lihatiskikin.

Kokonainen kani. Joku väitti minulle, että se myydään päineen sen vuoksi, että voidaan olla varmoja, ettei kyseessä ole rotta. Täytyy sanoa, että minun asiantuntemukseni ei riitä erottamiseen.

 
Eri valmistajien erimallisia pastoja löytyy monta hyllymetriä niin, että jokaiselle kastikkeelle löytyy takuulla oikea pastalaji. Myös oliiviöljy- ja säilykehyllyt ovat aika mittavat. On marinoituja artisokkia, paprikoita, sieniä, oliiveja, tomaatteja ja erilaisia kastikkeita. Ja tietysti tomaattisäilykkeitä.

Pastoja.  
Säilykkeitä

Tomaattisäilykkeitä

Oliiviöljyjä

Ja maitokaupasta saa tietenkin viiniä, tosin valikoimat vaihtelevat kaupasta toiseen niin, että viinin osto on ihan arpapeliä. Hintakaan ei välttämättä korreloi maun kanssa. Yksi seinä on omistettu myös pullovesipakkauksille, sillä italialaiset ostavat vetensä enimmäkseen kaupasta. Vaikka Rooman vesi on ihan juomakelpoista, se on aika kalkkipitoista ja maistuu siksi vähän ummehtuneelle.

Pakasteosastolta löytyy valmispastoja ja -pizzoja sekä grillattuja munakoisoja ja rosmariiniperunoita, mutta muuten eineksiä ei ole tarjolla. Myös karkkivalikoimat ovat suppeat, yleensä vain pieni hyllyllinen Kinder-patukoita ja kurkkupastilleja kassan vieressä. Ja se on hyvä juttu, sillä uskokaa pois: sokeririippuvuudesta voi oppia pois ja aika nopeastikin. Nykyään yksi suurimmista kulttuurishokeista Suomessa on ne järjettömät karkkihyllyt! Mutta ei Italiassa ihan terveellisellä linjalla olla, sillä erilaisia välipala- ja aamupalapatukoita, valmiscroissanteja ja yksittäispakattuja keksejä on hyllytolkulla.

Ruokakaupan lasku on Italiassa Suomea pienempi, vaikka jotkut tuotteet ovatkin täällä kalliimpia (esimerkiksi maito, ylläripylläri). Rooman ruokakaupat ovat kokemukseni mukaan jonkun verran maaseutujen kauppoja kalliimpia. mutta niistä sitten saattaa löytääkin eksoottisempiakin tuotteita kuten vaikkapa tortilloja, kookosmaitoa ja avokadoa (sikahintaan).

Mitäs sanotte lähikaupastani? Haasteeseen saa myös tarttua, sillä ruokakaupat kiinnostavat aina! 

Tykkää ja jaa:

2 Comment

  1. Terhi says: Vastaa

    Minä ilmoittaudun myös niiden joukkoon, jotka mieluummin viettävät kaksi tuntia lähikaupassa kuin museossa reissullansa…

    "Tiskiltä saa myös leipää, pizzapaloja, tuoretta mozzarellaa, marinoituja mereneläviä, oliiveja ja muuta jokapäiväistä…" joopa joo. Oispa vaan täälläkin tuore mozzarella ja muut jokapäiväistä! 🙂

    Mä olen tehnyt vastaavan postauksen jo pari vuotta sitten, mutta pitänee edelleen hyvin kutinsa: http://jalallakoreasti.blogspot.kr/2013/04/valikoimassa-loytyy.html

    Olen nyt kevään korvalla huomannut, miten älyttömän kallista on ostaa hedelmiä ja kimchiä kaupasta / marketista. Torilta saa oikeasti ihan käsittämättömän paljon halvemmalla, jos kyseessä on kausihedelmät tms. Esim juuri eilen kollegalta jäi suu auki, kun totesin ostaneeni laatikollisen mansikoita tutulta hedelmämieheltä 3000 wonin hintaan; marketeissa sama laatikko maksaa helposti 8000 – 10 000 wonia (7-8 euroa). Sama juttu kimchin kanssa, kauppakimchi maksaa noin 7000 wonia, itse ostan saman pussukan toripapalta kahdella tonnilla. Muuten vihannesten ja vihreiden hinnat ei välttämättä ole kovasti halvemmat torilla, ainoastaan nuo kaksi esimerkkiä tulee äkkiseltään mieleen.

  2. Heli says: Vastaa

    Tietenkin mainitsin tuon "jokapäiväisyyden" herättääkseni kateutta! Italialaisten rakkaus ruokaan näkyy onneksi siinä, että tuoretta mozzarellaa, leikkeleitä ja muita herkkuja löytyy ihan pienimmistä ruokakaupoistakin. Leikkeletiskiltä kokoan kesäisin kokonaisen aterian: leipää, ilmakuivattua kinkkua, oliiveja, marinoituja kasviksia…

    Kiva kun jaoit oman ruokakauppajuttusi! Siellä näyttää todellakin erilaiselta!