Rooman rumin, mutta paras kalaravintola

kampasimpukka-01

Il Pappettoa ei todellakaan voi sanoa kutsuvan näköiseksi. Se on vilkkaan kadun kulmassa Esson huoltoaseman vieressä. Oven suussa on tursuavan täynnä olevien roskalaatikkojen rivistö ja kuten aina niiden juurella roskapusseja, jotka eivät joko ole mahtuneet enää laatikkoon tai joita huolettomat roomalaiset eivät ole viitsineet nostaa laatikkoon asti. Ikkunoissa on kalterit ja niiden takana verhot, jotka näyttävät siltä, että ne on ripustettu joskus 80-luvulla ja unohdettu sitten siihen.  Juuri sellainen ravintola, johon en todellakaan suostuisi menemään, jos etsisin hyvää ruokapaikkaa Roomassa. Tai missään muuallakaan.

Mutta koska asun ihan kulman takana, en voinut välttyä huomaamasta, että Il Pappetton edustalla parveilee aina ihmisiä. Perjantai- ja lauantai-iltaisin ravintolaan suorastaan jonotetaan ja sunnuntaina Esson piha täyttyy sunnuntailounaalle menevien perheiden ja kaveriporukoiden autoista. Pakkohan sinne oli mennä lopulta katsomaan, mikä paikka on kyseessä.

Sisälläkään interiööri ei vielä vakuuta. Seinät on peitetty paavien kuvin niin, että ravintolaa voisi pitää jopa teemaravintolana – Il Pappetto tarkoittaa pikku-paavia –  ellei paavikuvien kanssa olisi sulassa sovussa purjeveneiden pienoismalleja, kuivakukkia ja selvästi jonkun taiteellisen nipotinon öljyvärimaalauksia. Il Papetto ei ole mikään sisustussuunnittelijan unelma, mutta tunnelmaa siellä on. Se tulee lähinnä siitä, että paikka on täynnä äänekkäitä italialaisia: perheitä, pariskuntia, eri-ikäisiä ystäväporukoita. Ihan tavallisia ihmisiä, jotka ovat tulleet syömään.Il Pappettoon ei tarvitse laittautua.

Ravintolatunnelmaa

Oh those curtains!

Il Papetto
Osoittautuu, että Il Pappetto on niitä ravintoloita, joissa tarjoilija tietää sinua paremmin, mitä haluat. Ruokalistaa ei tietenkään tuoda, vaan tarjoilija tulee vain kysymään, mitä saisi olla. ”No mitä teillä on tarjolla?”, kysyimme, johon tarjoilija suositteli voimakkaasti antipastolajitelmaa:

– Ai olette ensimmäistä kertaa täällä. Sitten haluatte antipastolajitelman, hän sanoi ja purjehti pois. Ja oikeassahan hän oli: halusimme antipastolajitelman myös seuraavilla (kymmenellä) kerralla. Kun antipastoja alkoi tulla pöytään, niin alkoi valjeta, miksi paikka on suosittu. Lajitelmaan kuuluu  ostereita, gratinoitua kampasimpukkaa, mustekalasalaattia, simpukoita, pikkukaloja. Pieniä annoksia tuli koko ajan lisää niin, että lasku alkoi jo todella hirvittää. Kala kun on Roomassa hinnoissaan, vaikka meri lähellä onkin.

Ostereita

Mustekalaa

Simpukoita

Fritto Misto

Pasta alle vongole

Tortellini

Mutta laskun tultua vasta todella selvisi, miksi paikka on niin supersuosittu: se on ihan järkyttävän halpa. Antipastolajitelma – joka todellakin riittää pelkästäänkin ateriaksi – taitaa olla paikan kallein annos: se maksaa muistaakseni 15 euroa. Pastat ovat kymmenisen euroa, samoin muut ruoat. Kävimme siellä viime viikolla parin muun ystäväpariskunnan kanssa ja tilasimme antipastojen lisäksi pari annosta friteerattuja mustekaloja, mereneläväpastaa ja grillattua kalaa. Varsin kelvollista talon viiniä meni pari kolme pulloa. Jälkiruokaa ei enää mahtunut, mutta lopuksi tuotiin pöytään pullot limoncelloa, grappaa ja amaroa. Lasku oli 30 euroa per nenä. Rakastan tätä ravintolaa.

Grappaa ja limoncelloa

Ei siis ihme, että mekin nykyään suuntaamme aika usein Il Pappetton kaltereiden taakse. Ruoka on erinomaista ja hinta – laatu-suhde lyömätön. Annokset ovat sen kokoisia, että ne on kuin luotu jaettavaksi. Asiakaskunta on värikästä: Il Pappetto on juuri sellainen  paikallisten suosima ravintola, jonkalaisen monet matkoillaan toivovat löytävänsä. Ja mainitsinhan jo, että tämä helmi on ihan oikeasti kulman takana? Ei todellakaan kannata lähteä merta edemmäs kalaan kalaravintolaan.

 

Tykkää ja jaa:

5 Comment

  1. Sari says: Vastaa

    Lomamatka Roomaan varattu huhtikuulle. Nyt alkaa taas blogisi armoton lukeminen. Viime keväänä tuli kierrettyä ”päänähtävyydet” joten nyt voi aikaa käyttää vähän eri tavalla. Nähtäväähän siellä riittää.

  2. Henna says: Vastaa

    Hih, olen nähnyt Il Pappetton! Majapaikkamme sijaitsi samalla kadulla ja kuljimme usein ravintolan ohi. Eipä tullut mieleeni poiketa sisään, vanhahtavat verhot ja kalteri-ikkunat eivät vaikuttaneet erityisen kutsuvilta. Taisin jopa hieman naureskella nuhjuiselle ravintolalle…! Nyt on uusi matka tulossa ja on ihan pakko päästä kokeilemaan tätä suosittelemaasi helmeä. Odotukset on korkealla, rakastan juuri tuollaisia äänekkäitä ja arkisia hyvän ruuan paikkoja. Kiitos siis sinulle tästä jutusta – ja inspiroivasta blogista muutenkin! Olen lukenut kirjoituksiasi jo useamman vuoden ajan.

    1. helipekka says: Vastaa

      Hei Henna, oletkin sitten majaillut meidän kotinurkilla. Pappetto ei todellakaan näytä kaltereineen kutsuvalta, etkä siellä sen vuoksi juuri kaupungissa vierailevia näe. Ei olisi oma ykkösvalintakaan oudossa kaupungissa…Tuu moikkaamaan, jos satutaan sinne yhtaikaa!

  3. Laura says: Vastaa

    Onneksi löysin blogisi ennen Rooman matkaa. Kävimme ristorante Pappettossa tämän viikon torstaina syömässä ja en voi kuin kehua! Emme onneksi kääntyneet heti ovella ympäri kun meitä mulkoiltiin tyyliin ”mitä ihmettä täällä teette”. Auttava italian-kielen taito olisi toki helpottanut käyntiä, mutta todella tyytyväisinä ja kylläisinä poistuimme. Jos Roomaan vielä joskus menemme, on Il Pappetto pakollinen kohde.

    1. helipekka says: Vastaa

      Hauska kuulla! Ja tuo mulkoilu: voin niin kuvitella 😀 Mutta oikeasti kohtelu on sama kaikille. Jonon ohi ei pääse suhteilla.