Maailman kaunein hautausmaa

Roomassa ei voi välttyä haudoilta, onhan täällä katakombeja ja antiikin keisareiden mausoleumeja, museoista löytyy yksi jos toinenkin sarkofagi ja joka kirkkoon on haudattu joku paavi, kuningas tai vähäisempi merkkihenkilö. Mutta kaikkia näitä pompööseja hautamuistomerkkejä vaikuttavampi, kauniimpi, romanttisempi ja ainoa yksistään käymisen arvoinen paikka on Cimitero Acattolico eli Rooman ei-katolinen – paremmin protestanttisena tai englantilaisena –  tunnettu hautausmaa Testaccion kaupunginosassa, Piramiden takana.

Hautausmaa perustettiin romantiikan kulta-aikaan, kun Roomaan alkoi tulla runsaasti etenkin englantilaisia ja saksalaisia taiteellista inspiraatiota hakemaan ja/tai parantumaan keuhkotaudista. Varhaisin tunnettu hauta on vuodelta 1738 ja paikkaan on haudattu 1700-luvulla ja 1800-luvulla useita taiteilijoita – myös suomalainen kuvanveistäjä Johannes Takanen. Tunnetuimpia hautausmaalta leposijansa saaneita ovat nuorena kuolleet runoilijat John Keats ja Percy Bysshe Shelley. Etenkin 25-vuotiaana tuberkuloosiin kuolleen Keatsin hautakivi on vaikuttava, sillä siinä ei mainita runoilijan nimeä lainkaan. Nuori runoilija uskoi tulevansa unohdetuksi ja halusi hautakiveensä kaiverrettavaksi vain Here lies One Whose Name was writ in Water.

Hautausmaa ei kuitenkaan kuulu suosikkeihini sinne haudattujen kuuluisuuksien vuoksi, vaan ennen kaikkea siksi, että siellä vallitsee aivan erityinen tunnelma. Siis jopa Rooman mittakaavassa erityinen, sillä ympäröivän muurin, sypressien, granaattiomenapuiden, rinteeseen sijoittuvien patinoitujen hautakivien ja kauniiden hautaveistosten ansiosta paikka kuuluu Rooman romanttisimpiin. ”It might make one in love with death, to think that one should be buried in so sweet a place” (Paikka on niin kaunis, että ajatus sinne haudatuksi tulemisesta voi saada vierailijan kaipaamaan kuolemaa), kirjoitti Shelley vain vähän ennen kuin hukkui ja sai kaipaamansa leposijan hautausmaalta.

Hautaveistoksista tunnetuin lienee William Storyn Angel of Grief, joka joillekin saattaa olla tuttu myös Nightwishin levynkannesta (täytyy myöntää, että ei minulle…). Story veisti tämän surusta murtuneen enkelin vaimonsa Emelynin haudalle 1894 ja se on miljoona kertaa vaikuttavampi kuin yksikään paavin tai keisarin muistomerkki maailmassa. Toinen suosikkini on kaunis etäisesti hautoja katselevaa pikkupoikaa esittävä veistos.

Keatsin hautakivi

 

 

 

Surevaa hautaenkeliä ja muita hautoja saa usein ihailla ihan yksikseen, sillä ihmisiä (turisteja) ei hautausmaalla juuri näy. Sen sijaan joku kissa voi tulla jalkoihisi kiehnäämään, sillä paikalla asustelee lukuisia kissoja, jotka lepäilevät hautakivien päällä ja leikkivät niiden lomassa. Hautausmaan puistomaisella puolella voi vaikka lueskella kirjaa Piramiden varjossa jollain monista penkeistä.

Cimitero Acattolico, Via Caio Cestio 6 (B-metron pysäkki Piramide) avoinna ti – su 9 – 17.30. Muista jättää mieluiten vähintään 3 euron lahjoitus portin viereen.

Tykkää ja jaa:

4 Comment

  1. Anonyymi says: Vastaa

    Mihin tarkoitukseen ne lahjoitukset menevät? Kissojen ruokaan?
    Sitten on lahjoitussummaa kasvatettava.
    t. nimim. puolet kahden kissan henkilökunnasta.

  2. Hei! Kiitos hyvästä vihjeestä!
    Yleensä en erityisemmin pidä italialaisista hautausmaista, mutta tämä näyttää todella kauniilta ja mielenkiintoiselta paikalta.

  3. Minna says: Vastaa

    Kiitos tästä vinkistä Heli. En ole ”hautausmaalla kuljeskelevaa tyyppiä”, mutta päätin kuitenkin käydä täällä, koska pikkaisen alkoi ahdistamaan se turistipaljous tuolla ns. keskusta-alueella 😉
    Tämä hautausmaa oli ihan oikesti TODELLA IHANA, romanttinen, maaginen…
    Suositten poikkeamaan!

    1. Heli says: Vastaa

      Kiitos kommentista. Olen ihan samaa mieltä 😉