Lupa sienestää: mitä tulee tietää, jos haluaa sienimetsään Italiassa

Olen liian kauan yrittänyt lopettaa liian kauan kestänyttä blogitaukoa ja saada aikaiseksi tänne jotain juttua, mutta kovin nihkeästi se on sujunut. Kahden kuukauden kesälomasta Suomessa kertova juttu ei ole kovinkaan ajankohtainen, kun syyslomat ovat ihan nurkan takana ja Rooman kirkoista/ suihkulähteistä/ lähikaupungeista/ ravintoloista kirjoittaminen taas olisi edellyttänyt kotoa poistumista ja kuvien ottamista…Mutta tyhjän ruudun ja uudelleen aloittamisen kammosta on tultava loppu, joten päätin kokeilla toisenlaista taktiikkaa ja kirjoittaa jonkun pikkupostauksen ensimmäisenä mieleen tulevasta aiheesta. Sopiva jutunaihe tulikin mieleeni parin kaverin Facebookiin laittamista sienipäivityksistä ja kuvista:

Tiesittekö, että sienien poimintaan tarvitaan lupa Italiassa?

Minä opin tämän vuosia sitten Pohjois-Italiassa asuessamme, kun eräs italialainen ystävämme ”salakuljetti” meille yhtenä sunnuntaipäivänä herkkutatteja, joita oli poiminut vaellusretkellään. Hän kertoi uskaltaneensa tuoda vain muutaman, ettei reppu näyttäisi epäilyttävältä mahdollisen tarkastajan silmissä, kaverilla kun ei ollut sienestyslupaa. Jokamiehen oikeuksiin tottuneelta kuulostaa sienestyslupa ja sienestyksestä maksaminen kuulosti tietenkin oudolta. Niin toisaalta kyllä italialaiskaveristakin se, että Suomessa saa mennä ihan noin vaan kenen tahansa metsään ja poimia sieniä ihan niin paljon kuin jaksaa.

 

Italiassa siis jokainen yli 14-vuotias tarvitsee luvan sienestykseen, eivätkä alle 14-vuotiaat saa sienestää yksin, vaan ainoastaan luvan maksaneen aikuisen valvonnassa. Yli 65-vuotiaiden ei ymmärtääkseni tarvitse maksaa sienestyksestä tai ainakin he saavat jonkun eläkeläisalennuksen. Sienestyslupahan ei tietenkään voi olla samanlainen koko Italiassa, vaan kullakin maakunnalla, regionella, on oma, vähän toisistaan poikkeava lupa sääntöineen. Esimerkiksi Toscanassa lupia on kolmenlaisia: vakituisille asukkaille, turisteille ja tieteelliseen tarkoitukseen. Asukkaiden kausilupa maksaa 13 euroa ja vuosilupa 25 euroa. Turisteille sienestäminen on huomattavasti kalliimpaa: päivän lupa maksaa 15, viikon lupa 40 ja vuoden lupa 100 euroa. Sieniä saa poimia 3 kiloa päivässä (per henkilö). Lajeja ei ole rajoitettu, mutta poimittavilla sienillä on alamitta (!). Herkkutattien esimerkiksi tulee olla vähintään 4 cm halkaisijaltaan. Sieneen saa mennä aikaisintaan tunti ennen auringonnousua ja poimiminen on lopetettava viimeistään tunti auringonlaskun jälkeen. Niin, ja sieniä ei saa poimia muovipussiin. Huh.

Piemontessa sieniä ilmeisesti riittää paremmin, sillä siellä on lupa on samanlainen kaikille ja se heltiää edullisemminkin. Päivän lupa kustantaa vain 5 euroa, viikon lupa 10 ja vuotuinenkin vain 30. Joitakin sieniä saa jopa poimia ilman lupaa. Päivärajoitus on sielläkin 3 kiloa, eikä muovisia keräysastioita suositella.

Luvan voi nykyään maksaa ihme kyllä, myös suoraan tilille ja vaikka nettipankin kautta, joten tesserinon hankkiminen ei enää sinänsä ole niin vaativaa. Toki lupa on parasta ainakin tulostaa, eikä haittaa vaikka siinä olisi pari leimaakin tarkastajia varten. Sienestyslupaan ei siis vaadita minkäänlaista sienten tuntemusta. Italiassa saakin enemmän tai vähemmän vakavia myrkytysoireita sienistä peräti 40 000 henkilöä vuodessa. Eli kannattaa olla varovainen, jos joku italialaistuttava tarjoaa sieniruokaa…

Viime viikonloppuna tekemästäni tattirisotosta ei ainakaan tullut oireita.

Tykkään sienestämisestä Suomessa (tai no tarkemmin sanoen ainakin suppilovahveroaikaan, kun metsissä ei enää ole hyttysiä eikä hirvikärpäsiä ja käärmeetkin jo painuneet horrokseen), mutta täällä Italiassa olen suosiolla käynyt sienessä vain torilla ja näinä aikoina teiden varsiin ilmestyvillä kojuilla. Laskeskelin, että noilla lupahinnoilla torilla käynti tulee halvemmaksikin, etenkin tänä vuonna sieniä tuntuu saavan erittäin edukkaasti. Viime viikonloppuna torilta sai herkkutatteja alimmillaan kympin kilohintaan, eikä jäljellä olevista parempilaatuisistakaan tarvinnut maksaa kuin 13 euroa/ kilo.

Näistä voin vain haaveilla, sillä italialaistorien valikoimissa on vain herkkutatteja ja joskus kantarelleja. Photo credit Lasse Koskinen (kuva Suomen luonto)

Suomalaista metsää ja luontoa on monella ulkosuomalaisella ikävä, itse tosin viihdyn paremmin kaupunkiolosuhteissa ja puistoissa kuin metsässä, vaikka sieniretkiä onkin ajoittain ikävä.  Tulisiko teille ikävä jokamiehen oikeuksia? Miltä tuntuisi maksaa sienestyksestä (marjastustahan täällä ei tunneta lainkaan)?

Tykkää ja jaa:

1 Comment

  1. Anonyymi says: Vastaa

    Eipä ole ihme, että Suomesta sieniä raijataan Italiaan, kun on sienestäminen tehty noin hankalaksi.
    Sen tiesinkin, että tryffelisienten "metsästäminen" on luvan varaista, mutta muutkin.

    Jaa niin, kiva kun palasit.