Campo de’ Fiori: Rooma pienoiskoossa

Campo de' Fiori

Campo de’ Fiori on Rooman vanhimpia yhä toiminnassa olevia kauppatoreja. Se on myös se tori, joka useimmiten mainitaan matkaoppaissa paikkana, jossa paikalliset tekevät päivittäisiä hedelmä- ja vihannesostoksiaan. Pidin pitkään sitä hassunmuotoisia limoncello-pulloja ja monivärisiä pastapaketteja myyvine kojuineen lähinnä aidon torin irvikuvana, kunnes joku viisas ihminen sanoi (tai kirjoitti), että Campo de’ Fiori on kuin Rooma pienoiskoossa.

Varsin osuva vertauskuva. Rooma on juuri sellainen paikka, jossa vierekkäisissä kojuissa voi toisessa myydä ylihintaan jotain söpössä pakkauksessa ”italialaista” turistikamaa, jota paikalliset eivät missään tapauksessa ostaisi ja toisessa taas valita vakiokauppiaaltaan ensiluokkaisia kauden kasviksia illallista varten ihan samaan hintaan kuin muillakin toreilla.

Artisokkia kuorimassa Campo de Fiorilla

Turistipulloja Campo de Fiorilla

Campo de' Fiori

Turistikoju Campo de' Fiorilla

Vanha nainen Campo de' Fiorilla

Niitystä liike-elämän keskukseksi

Aitoa Roomaa Campo de’ Fiori on siinäkin mielessä, että sillä on historiaa. Tosin sen historia ulottuu ”vain” 1400-luvulle. Sitä ennen paikalla oli niitty, josta yhden version mukaan juontuu torin nimi (suom. kukkien kenttä tai kukkaketo). Ensimmäisenä paikalle rakennettiin Pyhän Birgitan kirkko, joka nykyään on uusien katujärjestelyjen ja rakennusten myötä Piazza Farnesen puolella – luostarissa on muuten yksi suomalainen nunnakin.  Campo de’ Fiorin aukiota ei koskaan varsinaisesti suunniteltu ja aukiota ympäröivien rakennusten julkisivut ovatkin epäyhtenäiset,  sillä niiden rakentamista säädelty asetuksilla – toisin kuin monilla muilla Rooman aukioilla. Mielenkiintoinen yksityiskohta on sekin, että se on yksi harvoista – ellei ainoa – aukioista Roomassa, jonka laidalla ei ole yhtään kirkkoa.

Vilkkaaksi kauppapaikaksi alue alkoi kehittyä, kun paavi Sikstus IV:n rakennuttama Ponte Sisto valmistui 1473 ja yhdisti alueen Tiber-joen vastarannalla olevaan Trastevereen. Sellaiset aukion lähikatujen nimet kuin Via dei Capellari (suom. hatuntekijöiden katu) ja Via dei Baullari (suom. arkuntekijöiden katu) kertovat, että sinne perustettiin käsityölaisten verstaita ja kauppoja. Matkailijat yöpyivät alueella jo keskiajalla jossain monissa aukion laidan majataloista. Borgioiden ”pahan paavin” Aleksanteri VI:n tunnetuimmalla rakastajatteralla Vannozza Cattaneillakin oli siellä kaksi majataloa. Alueella toimii yhä Rooman vanhin hotelli.

Aukiolla pidettiin hevosmarkkinoita tiistaisin ja lauantaisin. Kauppatoritoiminta alkoi Campo de’ Fiorilla vuonna 1869, kun hevosmarkkinat lakkautettiin ja niiden tilalle siirrettiin aiemmin Piazza Navonalla toiminut hedelmä- ja vihannestori.

Campo de Fiori

Hedelmäsalaattikippoja Campo de' Fiorilla

Artisokkia Campo de FiorillaCampo de Fiori

…ja mestauspaikaksi

Campo de’ Fiorin historiassa on myös synkempi puolensa: se oli satojen vuosien ajan rikollisten ja harhaoppisten kidutus- ja mestauspaikka. Aukion keskellä olevaa hirsipuuta ukiolla oli hirsipuu käytettiin nykytietämyksen mukaan enemmän rikollisten häpäisemiseen ja kiduttamiseen kuin teloittamiseen: uhri ripustettiin hirsipuuhun köyden varassa ja häntä hilattiin väkipyörällä ylös ja alas.

Mutta kyllä aukiolla myös hirtettiin ja poltettiin ihmisiä roviolla. Tunnetuin Campo de’ Fiorilla mestatuista uhreista lienee italialainen filosofi ja teologian tohtori Giordano Bruno, joka inkvisition määräyksestä harhaoppisuudesta syytettynä poltettiin elävältä roviolla 17. helmikuuta 1600. Brunosta ei luultavasti olisi tullut niin tunnettua ilman Ettore Ferrarin 1888 valmistunutta varsin vaikuttavaa patsasta huppupäisestä Brunosta, joka synkkänä vahtii Campo de’ Fioria. Patsaan kasvot ovat kääntyneenä kohti Vatikaania ja sen jalustassa on kohokuvia muista harhaoppisuudesta tuomituista, kuten Jan Husiasta ja John Wycliffesta.

Bruno

 

Campo de' Fiori

Campo de’ Fiorin nykymeininki

Campo de’ Fiorin laidalla ja muualla sen ympäristössä oleviin ravintoloihin pätee sama kuin sen kojuihinkin: suuri osa on ylihintaisia turistirysiä, joiden punavalkoruudullisten pöytäliinojen peittämiin pöytiin sisäänheittäjät houkuttelevat asiakkaita. Mutta sitten joukossa on myös sellaisia paikkoja kuin Forno, joka on aina ihan täynnä paikallisia hakemassa leipomon suussasulavaa pizza biancaa tai täytettyjä pizzapaloja. Toinen leipomoklassikko Roscioli löytyy piazzan kulman takaa. Muutenkin hyviä ravintoloita etsivien kannattaa hakeutua Campo de’ Fiorin ympäröiville pikkukujille.

Iltaisin tori muuttuu varsinaiseksi paheiden pesäksi, jossa on joka ilta bileet, huumeita tarjolla ja juopuneet turistit tappelevat – ainakin mikäli uskoo muita teinien vanhempia ja paikan väkivaltaisuudesta varoittavia turistioppaita. Mutta ainakin siihen aikaan, kun itse olen myöhäisimmillään liikkeellä – eli hyvissä ajoin ennen puoltayötä –  alue on mainettaan parempi niin paikallisten kuin turistienkin kohtauspaikka. Kannattaa kuitenkin muistaa hotellia etsiessään, että alueella on paljon baareja ja meteliä.

Rosciolin leipomo

Campo de’ Fiorin tori toimii ma – la aamunkoitosta noin kahteen iltapäivällä. Ja tämän jutun sävystä huolimatta se on ihan hyvä paikka tehdä vaikka niitä tuliaisostoksia. Muista Rooman toreista olen kertonut aiemmin näissä postauksissa:

Mercato Testaccio: Rooman paras kauppahalli 

Roomalainen tori: kaikki tarpeellinen saman katon alla

Tykkää ja jaa:

11 Comment

  1. Campo de’ Fiori on itselle jäänyt mieleen rakkaimpana aukiona Roomasta, niin ihanan eläväinen, että siinä maksaa muutaman euron ylimääräistäkin istuskellessa ravintolassa ja nauttiessa lounaan viinin kera. Parissa eri ravintolassa olen siellä syönyt ja ne oli kyllä ihan hyviä, joten ei tullut sellaista perinteistä roomalaista turistiravintolakokemusta, mitä monessa ravintolassa on ollut. Aika tarkkaan kyllä tulee nykyään tehtyä taustatyötä ruokapaikkojen eteen, joten ei enää ihan niin usein eksy niihin perinteisiin turistiravintoloihin ja ei ainakaan niihin, jossa on sisäänheittäjä 🙂

    1. Heli Vihreältä kukkulalta says: Vastaa

      Huomasin jälkeenpäin, että tuli TAAS vähän snobbaileva sävy tähän postaukseen. Olen minäkin eräänkin prosecco-lasillisen Campo de’ Fiorin laidalla nauttinut, tosin useimmiten vieraiden kanssa – tai jos olen halunnut vaikka juoda cappuccinon iltapäivällä. Minusta on siis hyvä, että Roomassa on paikkoja, jossa voi nauttia lomastaan! Istuskelu kahvilassa tai lounas viineineen terassilla kuuluu kyllä monen mielestä lomaan (minunkin) ja siihen Campo de’ Fiori on hyvä paikka. Kuten sanoit, se on vähintäänkin eläväinen ja siellä pääsee vähän näkemään myös tavallista arkea. Eikä hinnatkaan ole niin överit kuin vaikka Navonalla tai Pantheonin piazzoilla.
      Mutta paikkoja, joissa on sisäänheittäjä, kannattaa kyllä välttää 😉 Ympäristöstä löytyy kyllä hyviä ruokapaikkoja.

  2. Ooh, lähdetkö mulle oppaaksi, jos ja kun tulen Roomaan uudestaan? 😀 Mä niin tykkään ruokatoreista ja ihan tavallisista ruokamarketeista, ostan niistä aina tuliaiset kotiin. En kaipaa reissuilla turistikrääsää tai gourmet-eineksiä, vaan ihan tavallisia paikallisia ruoka-aineita, jota ei kotikulmilta saa.

    1. Heli Vihreältä kukkulalta says: Vastaa

      Ilman muuta lähden! Ilmoittele vaan, milloin tuut 😉

  3. Aivan loistava lausahdus tämä, että Campo de’ Fiori on kuin Rooma pienoiskoossa! Tämä pitää niin hyvin paikkansa monen kaupungin toreilla, joissa matkamuistokojut ja arkiset vihanneskojut seisovat rintarinnan.

    Ja kiitos muuten vinkistä, että torin liepeillä on iltaisin melua ja meininkiä, niin osataan huomioida tämä hotellia valittaessa, sillä omat Campo de’ Fiorin visiitit ovat ajoittuneet päiväsaikaan!

  4. Liza says: Vastaa

    Voi Rooma! Ramin tavoin minäkin maksaisin ihan mielelläni pari euroa päälle noista maisemista ja tunnelmista 🙂 Olisi kyllä korkea aika suunnata taas sinne päin, viime kerrasta on jo viisi vuotta aikaa!

  5. Turistirysäfiilishän tuosta on helposti tullut, mutta toisaalta harva turisti ostelee porkkanoita ja kaaleja lomallaan. Hän kuitenkin hakeutuu sinne, missä uskoo paikallisten käyvän ostoksilla. Aidot kokemukset, niitähän me janotaan. Hulluja myyjät olisivat, jos eivät turistienkin rahoista osaansa haluaisi – ja kukkakkaalikaupalla se ei onnistu.

    1. Heli Vihreältä kukkulalta says: Vastaa

      Totta tämäkin. Ja ne Campo de’ Fiorilla myytävät moniväriset pastapussit ja pienet limoncello- tai oliiviöljypullothan voivat olla ihan hyvä ja arvostettu tuliainen vaikka vanhemmille tai kukkien kastelijalle. Kyllä ne sieltä kannattaa ostaa mieluummin ku lentokentältä!

  6. Torit, kauppahallit ja marketit ovat lempikohteitamme uusissa maissa. Niissä saa helposti aikaa vierähtämään tovin jos toisenkin. Käytiin täällä matkaopaskirjan vinkin innoittamana ja oli kyllä hieno paikka. Synkästä historiasta ei ollutkaan tietoa ennestään :-/

    1. Heli Vihreältä kukkulalta says: Vastaa

      Synkästä historiasta ei varmaan moni tiedä, ellei ala ottamaan selvää, kenen patsas siinä synkkänä keskellä toria seisoo. En minä ainakaan tiennyt 🙂

  7. Torit ovat kiehtovia missä päin maailmaa tahansa, mutta toki, kun Roomasta on kyse, niin torillakin on useamman sadan vuoden hyvin dokumentoitu historia, mahtavaa! Olen käynyt Roomassa vain kerran yli kymmenen vuotta sitten ja silloin muistaakseni en käynyt tuolla, mutta seuraavalla visiitillä ehdottomasti suunta haistelemaan tuota monipuolista ja ilmeisesti ristiriitaistakin paikkaa 🙂 Mukavan monipuolisesti kirjoitettu juttu, kiitos!