Caffè! Kahvin oikea hinta ja nauttimistapa Roomassa

Terassikelit ovat nyt sitten tällä erää ohi. Viikonloppuna jo viileni ja viime yönä heräilin monta kertaa, kun tuuli paukutti ikkunaluukkuja ja linnunlaulu vaihtui rakeilta kuulostavan kaatosateen ääniin. Kahvia kului siis maanantai-aamuna tavallista enemmän. Vaikka täkäläisen arkiviikon aloitus ei tässä suhteessa poikkeakaan suomalaisesta, niin sen verran eroa italialaisessa ja suomalaisessa kahvikulttuureissa – ja etenkin kahvin hinnassa – on, että pieni ohjeistus on paikallaan. Törmäsin nimittäin taannoin erääseen Roomasta tehtyyn matkajuttuun, jonka vinkeissä kehotettiin tyynenä maksamaan 12 euroa kahvista ja leivoksesta. No huh huh. Yksikään italialainen ei kyllä pysyisi tyynenä tuollaisen laskun kahvista saadessaan, vaan haukkoisi henkeään, huitoisi käsiään ja huutaisi garabinieria apuun. Sillä jos maksat 12 euroa kahvista, sinut on niin ryöstetty!

Kuva täältä.

Kahvi ei todellakaan maksa roomalaiskahvilassa enempää kuin muuallakaan Italiassa. Espresson saa alle eurolla (normihinta on 80 senttiä) ja cappuccino kustantaa tavallisesti 1,20. Mutta yksi niksi näissä hinnoissa on: kahvi tulee nauttia al banco eli seisaaltaan baaritiskin ääressä. Jos istahdat pöytään, niin hinta vähintään kaksin- tai kolminkertaistuu. Mutta ehkä Rooman lomalla sitä sitten haluaakin sitten istuskella idylliseltä näyttävässä kahvilassa jonkun kivan ja kuuluisan piazzan äärellä ja on sitten siitä valmis maksamaankin. Olen itsekin suostunut juomaan ystäväni tahdosta viiden euron cappuccinon yhdellä Piazza Navonan terasseista. Mutta ei kannata sitten kuvitella nauttineensa kahvia aivan kuten oikeat roomalaiset.

Oikea italialainen maksaa caffénsa kassalla, menee sitten kuitin kanssa tiskille tai huutaa tiskillä parveilevien kahvinjuojien takaa tilauksensa, saa kahvinsa, nauttii sen ja poistuu paikalta. Pienemmissä paikoissa voi myös marssia suoraan tiskille ja maksaa kahvinsa vasta poistuessaan. Aamuisin kahvin pariksi voi poimia lautasliinalla (tai pyytää henkilökunnalta) cornetton, joka myös maksaa euron tai vähän alle. Joka tapauksessa kahvilla käyntiin kuluu yleensä vain pari minuuttia. Ja missään tapauksessa ei sovi itse kantaa kahviaan pöytään ja istahtaa siihen. Moisesta saa vähintäänkin pahoja katseita ja todennäköisesti myös tylyhkön kehotuksen poistumaan pöydästä. Paitsi tietenkin, jos paikassa on vain yksi (muovi)pöytä tai baaripöytiä tuoleineen. Silloin niihin on toki ok siirtyä kahviaan nauttimaan. Myös ulos voi kahvin yleensä kantaa, paitsi tietenkin niissä piazzojen reunoilla olevissa kahviloissa. Nyrkkisääntönä voi pitää, jos kahvilassa on enemmän kuin 2 terassipöytää, niin todennäköisesti siellä on sitten erilliset terassihinnatkin ja pöytiin tarjoilu.

Italiassa caffè normale on espresso, jonka siis saa erikseen espressoa pyytämättä tilatessaan kahvin. Jos haluat enemmän kuin sormustimellisen kahvia, niin voit tilata kahvisi pitempänä (caffé lungo), jolloin kahvi muistuttaa lähinnä Suomessa myytäviä espressoja. Suomalaista kahvikupillista lähimpänä on ehkä caffe americano, mutta sitä en suosittele. Ja kuten moni jo tietääkin,  cappuccino on aamukahvi ja sen tilaaminen puolen päivän jälkeen on etikettivirhe (ja aterian päätteeksi tilaaminen lähes kuolemansynti). Jos haluat kahvisi maidon kera myös iltapäivällä, niin voit tilata caffé macchiaton (lausutaan “makkiato”), jolloin saat espressoosi tilkan maitoa (tai latte macchiaton, jolloin saat höyrytettyyn maitovaahtoosi tilkan espressoa). Mutta jos mielesi tekee cappuccinoa iltapäivällä, sen kun tilaat sen kahvinannostelijan mahdollisesta kulmakarvojen kohottelusta piittaamatta. Kyllä ne täällä  Roomassa ovat siihen tottuneet. Eikä mikään sitä paitsi ole italialaisempaa kuin naurettavista säännöistä piittaamattomuus!

Samaa periaatetta voit soveltaa näihinkin ohjeisiin. Jos mieluiten nautit cappuccinosi terassilla viereisen piazzan menoa tarkkaillen, niin siitä vaan. Mutta sanonpahan vaan, että paljon parempaa kahvia saat ihan jossain ihan muualla. Ja halvempaa.