Karunkaunis Abruzzo: Italian Tiibet

IMG_20161031_130851152_HDR

Jos pyytäisin sinua miettimään tyypillistä italialaista maisemaa, näkisit ehkä mielessäsi Toskanan kumpuilevat kukkulat ja sypressien reunustamat mutkaiset tiet. Tai kenties turkoosinsinisen meren ja rannat epäitalialaisen säntillisine aurinkovarjoriveineen ja rantajyrkänteellä kohoavine pikkukylineen. Joku voi ajatella myös Dolomiittien dramaattisen teräviä huippuja tai Pohjois-Italian suuria järviä Gardaa ja Comoa.

Abruzzo ei muistuta mitään näistä.

Abruzzo aamulla

Abruzzo

Karunkaunis Abruzzo

Kuin kuussa kulkisi

Vaikka Keski-Italian itärannikolle rajoittuva Abruzzo on alle kahden tunnin ajomatkan päästä Roomasta, se on Italian alueista vähiten tunnetuimpia. Minä rakastuin sen karunkauniisiin maisemiin heti.  Abruzzon silmänkantamattomiin jatkuvilla kivikkoisilla vuorenrinteillä kulkiessaan tuntuu kuin olisi kuussa tai Marsissa – ellei yllä kaartuisi huikean sininen taivas nopeasti liikkuvine pilvineen. Vaikutelmaa lisää vielä hiljaisuus, joka on Italialle niin kovin harvinaista. Ylipäätään Abruzzo on niin erilainen kuin mikään muu alue Italiassa, että siellä käynti vastaa hyvinkin eksoottista ulkomaan matkaa.

Abruzzon pinta-alasta kaksi kolmasosaa on vuoristoa ja kolmasosa siitä on luonnonpuistoa, joista kuuluisin on Apenniineihin kuuluvan Gran Sasson vuoriryhmän ympäristön kansallispuisto. Sen maisemaa luonnehtivat jylhät huiput ja suuret korkeuserot: vuorenrinteilta avautuvat avarat maisemat laakson karuille ruohotasangoille. Tasangoilla voi nähdä puolivillejä hevoslaumoja ja tuuheaturkkisia puhveleita. Ei ihme, että näissä maisemissa on kuvattu monia spagettiwesternejä (esim. Nimeni on Trinity – paholaisen oikea käsi jatko-osineen).
Puolivillejä hevosia Abruzzon arolla

Abruzzon kiviä

Abruzzoa

Gran Sasson kansallispuisto tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia kaikkina vuodenaikoina niin vaellukseen, maastopyöräilyyn, vuorikiipeilyyn, lasketteluun kuin murtomaahiihtoonkin. Sopiva aloituspaikka kaikkiin näihin on Gran Sasson sydämessä sijaitseva Campo Imperatore (’Keisarin kenttä’), Italian Tiibetiksikin kutsuttu alue. Siellä on Italian vanhin hiihtokeskus, joka aloitti toimintansa 1920-luvulla. Paikan hotelli on kuuluisa myös siitä, että se toimi diktaattori Benito Mussolinin vankilana elokuussa 1943. Mussolinin vankihuone on säilytetty sellaisenaan ja siellä voi yhä yöpyä.

Campo Imperatore

Campo Imperatore

Campo Imperatorelta aloitimme mekin pienen vaellusviikonloppumme viime syksynä ystäväperheen kanssa. Jo sen siniseksi merkitty lyhyt reitti ylös rifugiolle osoitti nopeasti kuka on ryhmän heikoin lenkki. Jäin jälkeen jo ensi metreillä, minun piti pysähdellä koko ajan muka ottamaan kuvia ja katsellessani muiden menoa aloin ajatella tulevia päiviä kauhulla. No, seuraavina päivinä jättäydyinkin suosiolla puoliväliin rinnettä nauttimaan hiljaisuudesta muiden suorastaan kirmatessa huipulle. Edes pieni Tuisku-koirani ei jäänyt seurakseni, vaan hyppeli iloisesti joukon edellä vuoren huipulle.

Vaeltamassa Abruzzossa

 

Tuisku huipulla

Omakuva Abruzzossa
That’s me in the corner. Photo credit tästä kuvasta ystävälleni Jeffille.

Linnoja, keskiaikaisia kyliä ja elokuvien kuvauspaikkoja

Otin kuitenkin teinien ja vähän vanhempien seuralaisteni kuittailut kunnostani vastaan kuin nainen. En ehkä tällä kertaa selvinnyt yhtä korkealle kuin muut, mutta Abruzzolla oli yllin kyllin tarjottavaa myös kaltaiselleni kauneuden palvojalle ja historianörtille. Sillä vaikka se ei ehkä maisemaltaa muistuta muuta Italiaa, niin siinä suhteessa se on samankaltainen, että sillä on pitkä historia, linnoja ja keski-aikaisia pikkukyliä. Abruzzoa kutsutaan *myös* toisinaan Italian ulkoilmamuseoksi, sillä siellä on linnoja, linnoituksia tai niiden raunioita joka kukkulan ja vuorenhuipun päällä. Ajatus siitä, että perillä odottaa huikeiden maisemien lisäksi myös vaikkapa maailman korkeimman linnoituksen Rocca Calascion rauniot tai sellainenen Italian viralliselle kauneimpien kylien listalle kuuluva keskiaikainen kylä kuin Castel del Monte, sai kyllä tällaisen rapakuntoisen aloittelijan jalan nousemaan rivakammin. Puuskutusta helpotti myös ajatus siitä, että samoja polkuja ja kapeita kujia on tallannut myös George Clooney. Ja Sean Connery. Ja Michelle Pfeiffer. Castel del Monten ja Rocca Calascion maisemissa on nimittäin kuvattu sellaisia elokuvia kuin Ruusun nimi, Ladyhawke ja The American.

Rocca Calascio

Rocca Calascio

Rocca Calascion ikkunasta

On sitä paitsi aivan erityistä vaellella naurettavan kauniiden kylien kujilla aivan yksinään, siis ilman muita turisteja. Siitä tulee sellainen olo, että on todellakin löytänyt kätketyn helmen! Toisin kuin vaikkapa Cinque Terren tai Amalfi-rannikon liian suosituissa kylissä Castel del Montessa ja niin ikään Italian kauneimpiin kyliin kuuluvan Borgo di Santo Stefano di Sessaniossa ei tarvitse ainakaan vielä miettiä, miten turistien määrää voisi rajoittaa. Niiden asukkaat eivät ole kyllästyneet turisteihin, palvelu on joka paikassa ystävällistä, ravintoloissa ei näy turistimenuja, eikä muutenkaan tarvitse pelätä maksavansa ylihintaa mistään.

Castel del Monte

Borgo di Santo Stefano di Sessanio

Yksi syy siihen, että saimme Campo Imperatorea ja Rocca Calasciota lukuunottamatta vaeltaa näkemättä toisia seurueita voi olla siinä, että olimme liikkeellä niin kesä- kuin talvisesonginkin ulkopuolella. Toinen syy on kuitenkin se, että Abruzzo kärsii yhä vuoden 2009 tuhoisasta maanjäristyksestä, jonka keskipiste oli juuri L’Aquilan yläpuolella vuoristossa. Maanjäristyksessä kuoli ainakin 250 ja loukkaantui 1500 ihmistä. 17 000 ihmistä jäi ilman kotia. Maanjäristyksen jäljet näkyvät yhä monin paikoin Gran Sasson kylissä, esimerkiksi Santo Stefano di Sessionen maamerkki, keski-aikainen torni, tuhoutui siinä täysin. Sen uudelleen rakentamiseen on myönnetty varat, mutta työ näyttää olevan yhä alkuvaiheissaan, eikä sen jatkamisesta ollut kenelläkään tietoa. Alueen taloja on sittemmin vahvistettu raudoituksilla, mutta silti viime vuoden maanjäristykset elokuussa ja lokakuussa Umbriassa saivat monet perumaan myös Abruzzon matkansa. Itse asiassa lokakuun järistys oli lähtöpäivämme aamuna ja olimme vähällä perua itsekin viikonloppumatkamme. Onneksi emme peruneet, sillä maanjäristyksen jälkeen oli ehkä parasta viettää viikonloppu hyvien ystävien kanssa, huikeiden maisemien äärellä ja hyvää ruokaa ja viiniä nautiskellen sellaisessa paikassa, joka on maanjäristyksestä selvinnyt!

Borgo di Santo Stefano di Sessanion sortunut torni

Nukkuva paimenkoira

Lopuksi majoitus- ja ravintolavinkki

Majoituimme viikonloppumatkallamme viehättävässä Residence il Palazzossa, ihan Borgo di Santo Stefano di Sessianon laidalla. Paikka on kävelymatkan – ei kun siis pienen vaelluksen – päässä myös Rocca Calasciosta. Kahden ison makuuhuoneen ja hyvin varustellun keittiön huoneisto maksoi 120 €/ yö. Keittiössä oli myös takka. Keittiötä emme tosin käyttäneet, sillä aamiainen kuului hintaan ja söimme illallisemmekin paikan ravintolassa. Ja hyvin söimmekin! Abruzzolainen ruoka on tuhtia ja aika lihapitoista, mutta päivän ulkonaolon jälkeen se maistui erinomaisesti. Nälkäiseksi eivät jääneet edes seurueemme neljä 13 – 15-vuotiasta teinipoikaa. Laskua illallisesta sen sijaan kertyi naurettavan vähän verrattuna Rooman hintoihin. Myös paikallinen punaviini Montepulcino d’Abruzzo maistui. Ehkä myös George Clooneylle samassa paikassa aikoinaan.

Muita majapaikkoja ja ravintoloita löydät vaikka Gran Sasson kansallispuiston sivuilta.

Tykkää ja jaa:

22 Comment

  1. Marja says: Vastaa

    Vau mikä paikka!

    1. Heli Vihreältä kukkulalta says: Vastaa

      Paikka saa sanattomaksi, niin upea se on.

  2. Ooh miten upea kätketty helmi tosiaan! Mulla on tavoitteena kiertää kaikki Italian 20 aluetta, mutta Abruzzo on kieltämättä jäänyt vielä hyvin tuntemattomaksi. Ajoimme kerran sen läpi, osan matkasta ihanaa pientä vuoristotietä, ja ihastuimme pieniin kyliin ja maisemiin niin, että päätimme vielä joskus palata. Vielä emme ole sitä tehneet, sillä Italiassa on niin paljon muutakin nähtävää, mutta tämän postauksen jälkeen Abruzzo nousee matkakohdelistallani kohisten. Voisin lähteä vaikka heti! 🙂

    1. Heli Vihreältä kukkulalta says: Vastaa

      Italiassa on tosiaan niin paljon (erilaista) nähtävää, että Giuseppe Verdin kuuluisa sanonta ”God, you may have the universe if I may have Italy” on ihan ymmärrettävä. Mun 20 alueen listalta puuttuu Abruzzon vieressä oleva Molise, jonne aloin heti suunnitella reissua, kun kaivelin vähän taustatietoa tätä postausta varten. Ylipäätään Italian itärannikko on jäänyt varsin vähälle tutustumiselle. Abruzzossa olen käynyt viitisen kertaa ja siinä kiehtoo etenkin sen erilaisuus ja sellainen luonnon hiljaisuus, jota välillä vaan kaipaa.

  3. Onpa kyllä erilaista Italiaa! Taisimme ajella noiden maisemien läpi, kun ajoimme Roomasta Pescaraan ja takaisin, vai olenko ollenkaan kartalla?

    1. Heli Vihreältä kukkulalta says: Vastaa

      Kyllä ihan kartalla olet: Pescara on Abruzzon taloudellinen keskus (lähde: Wikipedia), vaikka varmasti ihan erilainen kuin tuo luonnonpuisto-alue. Itse asiassa Pescara ja meri näkyi noilta vuorilta, mikä oli aika huikeaa.

  4. Upeita maisemia ja hienoja kuvia! Olen viettänyt puolitoista vuotta elämästäni Lombardiassa, ja Italialla on aina oleva paikka sydämessäni.

    Tuo puuskuttaminen ja valokuvataukoilu on kyllä tuttua täälläkin. 🙂 Toukokuussa oma vaellusseurue viiletti sveitsiläisten vuorten rinteitä ylös sellaista vauhtia vaellussauvojen kanssa, että ilman valokuvaustaukoja (jotka ovat kyllä matkabloggaajalle ihan oikeasti aika tärkeitä jo ihan dokumentoinninkin kannalta) oli pakko ottaa ihan oman henkiinjäämisenkin takia.

    Parasta on matkustaa sesonkien ulkopuolella, jo senkin takia, että poluilla saa kulkea omaan tahtiinsa, eikä maanteillä tarvitse tuskailla ruuhkissa.

    1. Heli Vihreältä kukkulalta says: Vastaa

      Haha, minäkin olen asunut Lombardiassa, vieläpä lähes neljä vuotta. Maggiore-järven rannalla. Sieltä kun palattiin Suomeen, vannoin, ettei ikinä enää muuteta ulkomaille, eikä varsinkaan Italiaan. Vaan kuinkas sitten kävikään…Vuoden verran jaksettiin Suomessa.
      Ja niin totta tuo, mitä sanoit sesonkien ulkopuolella matkustamisesta. Parhautta.

  5. No vau, onpa hienon näköistä! Ja rauhallistakin vielä. Tuonne haluan ehdottomasti, kun Italiaan matkustan, joten kiitos vinkistä! Voisi olla kiva yhdistää muutama päivä Roomassa noissa maisemissa samoiluun, ja toivoa ettei maanjäristys yllätä. 🙂

  6. Onpa uskomattomat maisemat! Tämän pidän kyllä mielessä, tuonne olisi hienoa päästä vaeltelemaan! Ja lisää kuvia Tuiskusta, pliis!

    1. Heli Vihreältä kukkulalta says: Vastaa

      Hih, Tuisku on vähän liian vilkasliikkeinen kuvattavaksi. Tai minä liian hidas sen kuvaajaksi. Onnistuneet otokset päätyvät usein Instagram-tililleni 🙂

  7. Täysin erilaista Italiaa! Laitoin heti tämän paikan muistiin. Tosi kauniita maisemia 🙂

    1. Heli Vihreältä kukkulalta says: Vastaa

      Niin on, kaunista ja erilaista!

  8. Tämäpä oli kiva postaus! Abruzzo on alueena minulle tuttu ainoastaan maremmano-abruzzo rodun kautta. Sellainen taitaa itseasiassa olla unten mailla tuossa viimeisessä kuvassa. Oli hauska nyt nähdä millainen alue on. Maanjärjistysten tiheys kuulostaa vähän hurjalta, mutta paikka itsessään kyllä mielenkiintoiselta. En olisi uskonut sen olevan lyhyen matkan päässä Roomasta. Ihme tosiaan, ettei siellä ravaa enempää turisteja!

    1. Heli Vihreältä kukkulalta says: Vastaa

      Juu noita isoja paimenkoiria oli niin ylhäällä rifugiossa kuin alhaalla kylissäkin. Niitä näkee ylipäätään paljon maaseudulla myös Umbriassa ja Toscanassa (Maremma on Toscanan rannikkoalue). Talvella tuolla alueella on paljon italialaisturisteja, koska siellä on paljon hiihtokeskuksia. Ulkomaiset turistit taitavat mennä niin laskettelemaan kuin vaeltamaankin Alpeille tai Dolomiiteille Italiassa.

  9. Me koettiin ihan erilainen Abruzzo. Oltiin rannikolla Tortoreton kylässä kolmen perheen kesken ja matkustettiin täysin lasten ehdoilla. Meidänkin neiti oli silloin vasta 4 kk ikäinen 🙂 Ihanalta näyttää, ja täytyy sanoa, että tuo sisämaan Abruzzo on varmasti sata kertaa hienompi kuin rannikko.

    1. Heli Vihreältä kukkulalta says: Vastaa

      Itse asiassa meri näkyi Campo Imperatorelta. Olin yllättynyt, että se on niin lähellä.

  10. Oho, olipa mielenkiintoista! En tosiaankaan olisi ekojen kuvien perusteella arvata, että kyse oli Italiasta. Tosi upean näköinen paikka niin luonnon puolesta, kuin kylänkin – noille kaduille haluaisi todellakin vaeltelemaan rauhassa. <3

    1. Heli Vihreältä kukkulalta says: Vastaa

      Minäkin luulin jo aika lailla tuntevani Italian, kun menin tuonne ensimmäisen kerran. Mutta Abruzzon maisema pääsi todellakin yllättämään!

  11. Oijoi! Italiassa on tosiaan tullut pääsääntöisesti ihasteltua toisenlaisia maisemia, mutta tämä kyllä puhuttelee. Kauniita maisemia, trekkaamista ja hyvää ruokaa. Tämähän lähentelee täydellisyyttä 🙂

    1. Heli Vihreältä kukkulalta says: Vastaa

      Plussana vielä hiljaisuus, ihastuttavat pikkukylät ja ystävällinen palvelu. Kyllä, täydellisyyttä lähellä.

  12. Marianne says: Vastaa

    Hei! Olipa mielenkiintoista luettavaa ja hienoja kuvia! Olen ehtinyt asua nyt Abruzzon alueella noin 5 kuukautta, mutta silti oli tosi paljon uutta ja kiinnostavaa tietoa. Sain muistiin painettavaksi uusia erinomaisia tutustumisen arvoisia kohteita 🙂